keskiviikko 30. lokakuuta 2013
Tyttö tuli!
Kaunis, ihana, terve tyttö-vauvamme syntyi 30.9.2013 klo 14.56 Jorvin sairaalassa raskausviikoilla 42+2. Painoa oli 3905g ja pituutta 50cm. Aikaa vierii nyt hirmuista vauhtia vauvan kanssa, joka on jo kuukauden vanha. Koitan kuitenkin lähiaikoina keretä kirjoittaa tarkemmin synnytyksestä ja ensimmäisistä viikoista!
keskiviikko 25. syyskuuta 2013
41+4
Enpä olisi arvannut tuollaisiakin lukemia raskausviikoissa vielä tulevan. Eli pikkuinen on antanut odotella itseään. Huomenna on Jorvissa yliaikaiskontrolli ja jos mitään kummallista ei löydetä, niin käynnistys olisi sitten kaiketi lauantaina 42+0, jollei itsekseen ymmärrä tulla ennen sitä, mikä tietenkin olisi toivottavaa.
Nämä viime viikot on sujuneet hieman vaihtelevissa tunnelmissa, kun välillä on supistellut jo niinkin kovasti, että lähtöä on peräti jo mietitty, mutta sitten ne on aina kadonneet muutamiksi päiviksi. Olo on ollut välillä hyvinkin tukala ison mahan ja kipeän selän ja kamalien liitoskipujen kanssa. Tai onko ne nyt enää liitoskipuja, jotain lonkkakipuja tms. Mutta nyt voin sen itsekin todeta, että odottavan aika on pitkä. Hieman on onneksi jo valoa tunnelin päässä, kun tiedän, että synnytys käynnistetään viimeistään 3 yön päästä. :) Tulisit jo, meillä on kaikki valmiina sinua odottamassa!
Aikaani olen kuluttanut tässä loppuvaiheessa mm. käsitöitä tehdessä. Olen ommellut lisää sideharsoja, vauva sai myös vaaleanpunaisen fleece-kaukalopussin, jossa on siis turvavöille reiät, että pussukka voi olla päällä myös automatkoilla. Lisäksi innostuin virkkaamaan. Tähän mennessä olen tehnyt söpön pupu-amigurumin ja pöllöhatun. Ruotsinkielinen ohje pupulle löytyy täältä ja englanninkkielinen ohje pöllöhattuun täältä. :)
Vauvan huonekin sai lisäkoristusta, kun laitettiin siskoni kanssa kirsikanpuun oksatarrat seinälle. Siitä tuli helposti kivan näköinen.
Nämä viime viikot on sujuneet hieman vaihtelevissa tunnelmissa, kun välillä on supistellut jo niinkin kovasti, että lähtöä on peräti jo mietitty, mutta sitten ne on aina kadonneet muutamiksi päiviksi. Olo on ollut välillä hyvinkin tukala ison mahan ja kipeän selän ja kamalien liitoskipujen kanssa. Tai onko ne nyt enää liitoskipuja, jotain lonkkakipuja tms. Mutta nyt voin sen itsekin todeta, että odottavan aika on pitkä. Hieman on onneksi jo valoa tunnelin päässä, kun tiedän, että synnytys käynnistetään viimeistään 3 yön päästä. :) Tulisit jo, meillä on kaikki valmiina sinua odottamassa!
Aikaani olen kuluttanut tässä loppuvaiheessa mm. käsitöitä tehdessä. Olen ommellut lisää sideharsoja, vauva sai myös vaaleanpunaisen fleece-kaukalopussin, jossa on siis turvavöille reiät, että pussukka voi olla päällä myös automatkoilla. Lisäksi innostuin virkkaamaan. Tähän mennessä olen tehnyt söpön pupu-amigurumin ja pöllöhatun. Ruotsinkielinen ohje pupulle löytyy täältä ja englanninkkielinen ohje pöllöhattuun täältä. :)
 |
| Pupu-amigurumi eli virkattu söpö pehmolelu. |
 |
| Pöllöhattu pikkuiselle. |
 |
| Itse ommeltu fleece-kaukalopussi. |
Vauvan huonekin sai lisäkoristusta, kun laitettiin siskoni kanssa kirsikanpuun oksatarrat seinälle. Siitä tuli helposti kivan näköinen.
 |
| Vauvan sänkynurkkaus. |
keskiviikko 4. syyskuuta 2013
Loppu lähenee
Enää reilu viikko laskettuun aikaan ja yhtenä kappaleena vielä siis ollaan. Nämä viimeiset pari viikkoa on osittain ollut hyvinkin hankalia olemisen kannalta. Maha tuntuu välillä poksahtavan pinkeydestään ja liitoskivut ovat vain pahentuneet. Selkä ja lonkat sen kun rutisee ja lonksuu kävellessä, ja nukkuminen on todella hankalaa, kun hyvää nukkuma-asentoa on vaikea löytää, kun aina sattuu johonkin. :D Mutta mieli on onneksi ollut aika lailla virkeä, mitä nyt välillä väsyttää.
Neuvolassa on nyt käyty viikon välein. Viimeksi oli joitakin raskausmyrkytyksen oireita, mitään ei kuitenkaan vielä diagnosoitu tms. Eli proteinia oli hieman virtsassa, verenpaineet koholla ja turvotusta jonkin verran. Mutta kun muita oireita, kuten päänsärkyä, ei ole ollut, ei syytä huoleen ilmeisesti vielä ollut. Mutta lepoa pitäisi kuitenkin harrastaa.
Mahaa tunnustellessa terveydenhoitaja arvio viime kerralla, että vauva olisi ollut noin 3,3kg painoinen, eli ihan normaali painon puolesta, mutta pituudeltaan hän veikkasi pitkää tyttöä. Eli syntyessään voisi olla jopa 53cm pitkä. Saa nähdä meneekö pienimmät vaatteet siis päälle. No, olen varmuuden vuoksi pakannut 50 ja 56 senttisiä vaatteita kotiin tuloa varten.
Vähän oli pieni viimeksi jo laskeutunut, mutta silti terveyden hoitaja veikkasi meidän tapaavan tälläkin viikolla samoissa merkeissä ja luulen hänen olleen oikeassa. Anoppi veikkasi, että olisi 3. päivä tullut, mutta se meni jo ohitse. Itse vähän veikkaisin tuota 13. päivää. :) Vaikka onkin vielä lisäksi perjantai. Nuorimman siskoni mukaan saisi tulla jo, että päästään vauvan kanssa sitten hänen 18-vuotissynttäreilleen 21. päivä. Toivotaan, mahan kanssa en sinne haluaisi enää könytä. :)
Eilen käytiin vähän shoppailemassa vielä pikkuiselle, kun en kotonakaan jaksa seiniä päivästä toiseen tuijotella. Käytiin tsekkaamassa lastentarvikekirppis Nella & Nuttu Olarissa ja oli aika kiva. Tilat oli kivat ja valikoimaa mukavasti. Mukaan lähti muutamia kirjoja, söpö hattu, vaaleanpunaiset kissa-tossut, mekko, ihana puuhelminen tuttinauha ja jotain muuta pientä. Vieressä oli myös joku pieni lastentarvikeliike, jossa oli ilmeisestikin loppuunmyynti ja sieltäkin mukaan tarttui mm. parit sukkikset vauvalle ja löysin itsellenikin tosi mukavat imetysliivit. Alakerrassa on Baby Style-lastentarvikeliike ja itse tykkäsin liikkeestä ja sen valikoimasta paljonkin. Sieltä ostettiin tuttipullon tutteja ja säilytysastiasetti maidon pakastusta varten. Toivotaan, että maitoa riittäisi pakastamiseenkin. Kävin myös viikonloppuna kirpparilla ja löysin mm. ihania Brion puisia leluja vauvalle, valkoinen helistin, jossa vaaleanpunainen, vihreä ja oliko musta helmi sekä mustana se perinteinen kulkushelistin. Tykkään niistä uusista Brion väreistä ja ajattelinkin hankkia vauvalle vielä Brion palikka-sarjan, jossa siis vaaleanpunaisia, valkoisia, vaaleanvihreitä ja mustia palikoita. Myös se palikkalaatikko, missä oikean muotoisia palikoita työnnetään rei'istä, on aika kiva.
Olen viime viikkoina lukenut paljonkin imetyksestä ja koittanut opiskella erilaisia vinkkejä jne. Se kun ei ilmeisestikään ole ihan itsestään selvyys, että onnistuu heti, mutta halua ja innokkuutta sen onnistumiseen kuitenkin on. Tuttipulloja on hankittu mm. siitä syystä, että kunhan imetys on lähtenyt käyntiin, haluaisin totuttaa lapsen myös pulloon, jotta isukkikin voi osallistua syöttöhetkiin ja pikkuinen ei olisi täysin riippuvainen äidistä. Mutta aika sen näyttää tuleeko pulloille käyttöä tai onnistuuko imetys ylipäätänsä. Pullotutit on natural-mallia, jotta tissin ja pullon yhdistäminen onnistuisi helpommin, mutta saa nähdä kuinka tarkka vauva sieltä tulee. :)
Pakko palata vielä ajassa hieman taakse päin, kun jälkimmäinen perhevalmennuskerta oli tosi kiva. Ensimmäinen oli tosiaan hieman turha, kuten aiemmin mainitsin, mutta tämä oli jopa hyödyllinen. Paikalla oli parin kuukauden ikäisen vauvan kanssa tuoreet vanhemmat. He olivat kertomassa omista kokemuksistaan ensimmäisinä viikkoina vauvan syntymän jälkeen. Vanhemmat oli tosi ulospäinsuuntautuneita, pirtsakoita ja muutenkin mukavia, niin paljon hyödyllistä asiaa tuli esille. Miehellenikin, joka ei ole jaksanut lueskella asioista ihan yhtä paljon kuin minä, tuli paljon hyödyllistä uutta infoa ja hänkin piti tilaisuudesta paljon. :)
Neuvolassa on nyt käyty viikon välein. Viimeksi oli joitakin raskausmyrkytyksen oireita, mitään ei kuitenkaan vielä diagnosoitu tms. Eli proteinia oli hieman virtsassa, verenpaineet koholla ja turvotusta jonkin verran. Mutta kun muita oireita, kuten päänsärkyä, ei ole ollut, ei syytä huoleen ilmeisesti vielä ollut. Mutta lepoa pitäisi kuitenkin harrastaa.
Mahaa tunnustellessa terveydenhoitaja arvio viime kerralla, että vauva olisi ollut noin 3,3kg painoinen, eli ihan normaali painon puolesta, mutta pituudeltaan hän veikkasi pitkää tyttöä. Eli syntyessään voisi olla jopa 53cm pitkä. Saa nähdä meneekö pienimmät vaatteet siis päälle. No, olen varmuuden vuoksi pakannut 50 ja 56 senttisiä vaatteita kotiin tuloa varten.
Vähän oli pieni viimeksi jo laskeutunut, mutta silti terveyden hoitaja veikkasi meidän tapaavan tälläkin viikolla samoissa merkeissä ja luulen hänen olleen oikeassa. Anoppi veikkasi, että olisi 3. päivä tullut, mutta se meni jo ohitse. Itse vähän veikkaisin tuota 13. päivää. :) Vaikka onkin vielä lisäksi perjantai. Nuorimman siskoni mukaan saisi tulla jo, että päästään vauvan kanssa sitten hänen 18-vuotissynttäreilleen 21. päivä. Toivotaan, mahan kanssa en sinne haluaisi enää könytä. :)
Eilen käytiin vähän shoppailemassa vielä pikkuiselle, kun en kotonakaan jaksa seiniä päivästä toiseen tuijotella. Käytiin tsekkaamassa lastentarvikekirppis Nella & Nuttu Olarissa ja oli aika kiva. Tilat oli kivat ja valikoimaa mukavasti. Mukaan lähti muutamia kirjoja, söpö hattu, vaaleanpunaiset kissa-tossut, mekko, ihana puuhelminen tuttinauha ja jotain muuta pientä. Vieressä oli myös joku pieni lastentarvikeliike, jossa oli ilmeisestikin loppuunmyynti ja sieltäkin mukaan tarttui mm. parit sukkikset vauvalle ja löysin itsellenikin tosi mukavat imetysliivit. Alakerrassa on Baby Style-lastentarvikeliike ja itse tykkäsin liikkeestä ja sen valikoimasta paljonkin. Sieltä ostettiin tuttipullon tutteja ja säilytysastiasetti maidon pakastusta varten. Toivotaan, että maitoa riittäisi pakastamiseenkin. Kävin myös viikonloppuna kirpparilla ja löysin mm. ihania Brion puisia leluja vauvalle, valkoinen helistin, jossa vaaleanpunainen, vihreä ja oliko musta helmi sekä mustana se perinteinen kulkushelistin. Tykkään niistä uusista Brion väreistä ja ajattelinkin hankkia vauvalle vielä Brion palikka-sarjan, jossa siis vaaleanpunaisia, valkoisia, vaaleanvihreitä ja mustia palikoita. Myös se palikkalaatikko, missä oikean muotoisia palikoita työnnetään rei'istä, on aika kiva.
Olen viime viikkoina lukenut paljonkin imetyksestä ja koittanut opiskella erilaisia vinkkejä jne. Se kun ei ilmeisestikään ole ihan itsestään selvyys, että onnistuu heti, mutta halua ja innokkuutta sen onnistumiseen kuitenkin on. Tuttipulloja on hankittu mm. siitä syystä, että kunhan imetys on lähtenyt käyntiin, haluaisin totuttaa lapsen myös pulloon, jotta isukkikin voi osallistua syöttöhetkiin ja pikkuinen ei olisi täysin riippuvainen äidistä. Mutta aika sen näyttää tuleeko pulloille käyttöä tai onnistuuko imetys ylipäätänsä. Pullotutit on natural-mallia, jotta tissin ja pullon yhdistäminen onnistuisi helpommin, mutta saa nähdä kuinka tarkka vauva sieltä tulee. :)
Pakko palata vielä ajassa hieman taakse päin, kun jälkimmäinen perhevalmennuskerta oli tosi kiva. Ensimmäinen oli tosiaan hieman turha, kuten aiemmin mainitsin, mutta tämä oli jopa hyödyllinen. Paikalla oli parin kuukauden ikäisen vauvan kanssa tuoreet vanhemmat. He olivat kertomassa omista kokemuksistaan ensimmäisinä viikkoina vauvan syntymän jälkeen. Vanhemmat oli tosi ulospäinsuuntautuneita, pirtsakoita ja muutenkin mukavia, niin paljon hyödyllistä asiaa tuli esille. Miehellenikin, joka ei ole jaksanut lueskella asioista ihan yhtä paljon kuin minä, tuli paljon hyödyllistä uutta infoa ja hänkin piti tilaisuudesta paljon. :)
perjantai 16. elokuuta 2013
Aika rientää
Rv 36 meneillään ja h-hetki on taas lähempänä. Pitkä aika on viime kirjoituksesta, joten paljon on asiaa. :)
Viime viikolla minulla oli se jälkimmäinen ja viimeinen lääkärikäynti. Lääkäri oli onnekseni eri kuin viimeksi, mutta taas aika oli hyvin paljon myöhässä ja lisäksi paikalla oli taas joku harjoittelija. Tarkastus oli aika pikainen, lääkäri kyseli kuulumiset, ultrasi, teki sisätutkimuksen ja mittasi mahan. Vauva vaikutti edelleen olevan tyttö, joka oli ihan hauska kuulla, sillä pojalla voisi tulla pienoista identiteettikriisin poikasta vaaleanpunaisissa hepeneissään, joita on jotenkin kummallisesti tässä kertynyt. Muutenkin kaikki oli taas hyvin ja normaalisti. Paikat oli vielä kiinni, eli ei olisi heti ainakaan viel ulos tulossa. Samalla lääkäri uusi Thyroxini-reseptini ja laittoi lähetteen labraan kilpirauhasarvojen tarkastukseen. Arvot oli sallittujen rajojen sisällä eli annostusta ei tarvinnut muuttaa.
Viikonloppuna minulla oli vihdoin kauan odottamani vauvakutsut. Järkkäsin ne itse. Paikalle kutsuin vain naisväkeä, joukossa oli ystäviä, äitini, anoppi, siskoni jne. Kekkereitä varten tilasin netistä aiheeseen sopivan setin kertakäyttöastioista servetteihin ja babyshower-banneriin. Ne oli tosi söpöt. Tarjolle väkerrettiin kana- ja kasviscouscouswrappejä, coctail-lihapullia, pestomozzarelloja, miniluumutomaatteja sun muuta pikkusuolaista ja makeaa taas oli vaaleanpunaisia cakepopseja, cupcakeseja ja macaronseja, sekä suklaasuihkulähde hedelmineen. Ja herkullisia oli. Tilasin Ifolorilta kutsuja varten pienen kirjan, johon jokainen sai veikkailla vauvan syntymäpäivää, -aikaa ,-pituutta ,-painoa, nimeä jne. Siitä jää kiva muisto. Ohjelmaksi olin järjestänyt vaippakisan. Eli kuka vaihtaa nopeiten vaipan Paavo-nukelle. Juhlien tuorein äiti vei tietenkin voiton, mutta minä tulin hyvänä kakkosena perästä, vaikka viimeisimmästä vaipan vaihdosta on lähemmäs 5 vuotta. Jee!
Sitten sain (tai vauva sai) myös aivan upeita lahjoja, joita en todellakaan osannut odottaa sellaista määrää. Saatiin toivomani käsikäyttöinen rintapumppu, testivoittaja itkuhälytin, itse virkattu ihanan pehmoinen vauvan viltti, tuttpullo, tutteja, ruskovillan kestoliivinsuojia, vauvaöljyä, vaippoja, Ainun pupu-ensilelu, ihana myssy, jossa korvat, jotain muitakin vauvan vaatteita, ötökkäsuoja vaunuihin ja kolme isoa kehystä, joissa kahdessa oli suurennettuna minun ja mieheni vauvakuvat ja yksi oli vielä tyhjä. Saatoin unohtaa listasta jotain, mutta ihania lahjoja oli kaikki! :) Muutoinkin juhlat olivat ihanat ja onnistuneet.
Maanantaina alkoikin sitten virallisesti äitiysloma, eli nyt voi alkaa varmaan luvankin kanssa ottaa vähän iisimmin. :) Maanantaina kävinkin ostelemassa viimeset jutut, että sain sairaalakassin pakattua. Kassiin pakkasin vaalean punaiset halpis-crocsit (olen leveä jalkainen ja ne on ainakin mukavat), shampoota, hoitoainetta, kosteusvoidetta, hammasharjan ja -tahnan (myös miehelle), kotiutumisvaatteet itselle, vaihtovaatetta miehelle, pientä evästä (pillimehua, myslipatukoita, hedelmämössövälipaloja) ja jotain muuta. Vauvalle on turvakaukalossa oma kassi, jossa kotiutumisvaatteet ja jotain muuta pientä. Eli siinäkin mielessä ollaan siis jo valmiita. Ja perhehuonetta aiotaan toivoa, siksi miehellekin pakattu vaatetta jne.
Tiistaina oli sitten ensimmäinen perhevalmennus, jossa aiheena synnytys. Mielestäni valmennus osoittautui hieman turhaksi. Alussa hammashoitaja oli kertomassa suunhoidosta ja sitten katsottiin synnytysvideo. Valmennus oli tylsä ja mitään uutta ei oikeastaan tullut esille. Seuraava valmennus on seuraavana tiistaina ja silloin aiheena imetys ja vauvan hoito. Se voi ollakin ehkä hyödyllisempi.
Eilen meillä oli vuorossa synnytyssairaalaan tutustuminen, jonka meillä piti olla Naistenklinikka, mutta remontin takia päädyimme nyt Jorviin. Tutustumisesta jäi hyvä fiilis ja se oli mielestäni hyödyllinen. Päästiin näkemään kaiken maailman odotustilat, ammehuone, synnytyssali ja sitten lapsivuodeosasto (vai miksi sitä nyt kutsutaankaan). Tilat vaikutti asiallisen mukavilta ja kätilö kertoi synnytyksestä, sen etenemisestä, kivunlievityksestä jne. Minusta mukavaa oli kuulla, että he suosittelevatkin, ettei tee mitään kovinkaan tarkkoja suunnitelmia oman synnytyksen suhteen, kun kaikki synnytykset etenee omalla tavallaan ja paikalla on aina osaava henkilökunta hoitamassa jokaista synnytystä siihen synnytykseen sopivalla tavalla. Minulla kun ei etukäteen ole oikeastaan mielipidettä esimerkiksi kivunlievityksestä tai synnytysasennoista. Eli itse ainakin aion antautua tilanteen ja ammatti-ihmisten vietäväksi. Ainut on, että he puhuivat isän lähettämisestä kotiin, jos homma ei tunnu etenevän, mutta itse en suostu jäämään sinne itsekseni. Eli koitan selvitä kotona mahdollisimman pitkään, ettei olla sairaalassa turhan aikaisin...
Toinen mikä tutustumiskäynnillä oli mukava kuulla oli se, että ensisynnyttäjän on halutessaan hyvinkin mahdollista saada perhehuone, he kun menevät jonoissa uudelleen synnyttäjien ohi ja huoneita on ihan reilusti. Yllätyksenä tuli, että huone maksaa noin 35e/hlö/vrk. Eli kahdelta 70e/vrk ja keskimäärin sairaalassa ollaan 2-3 päivää. Eli mikään ei ole ilmaista, edes synnyttäminen. :D No kuuluuhan tuohon ruoat ja kaikki. Vierailuajat Jorvissa on klo 18-19, josta he ovat kuulemma tarkkoja ja pitävät kiinni, joka on ihan ymmärrettävää. Ai niin ja parkkeeraukseenkin menee tokin oma summansa rahaa, kun vuorokausi on 9e. Pitää muistaa käteistä pakata parkkirahaksi, oli siellä kyllä joku puhelimellamaksusysteemikin.
Tänään oli taas neuvola. Tästä eteen päin neuvola onkin viikon välein, mikä on ihan kiva juttu. Ainakin oma neuvolan tätini sattuu olemaan todella pätevä ja osaa kertoa asioita. Tänäänkin hän tunnusteli vatsaani ja kertoi, ettei vauva ole vielä laskeutunut, että ei ole vielä tulossa ainakaan viikkoon. :) Toinen mikä kertoi samasta on kuulemma syke, joka oli yhä reilussa 150. Kuulemma alkaa hidastua jonkin verran, kun synnytys lähestyy. Sf-mitta oli oikein hyvä, ihan keskikäyrällä, jopa vähän alle. Ja muutenkin tunnusteli, että ihan normaalikokoiselta vaikuttaisi, että ei ainakaan mitään jättiläistä odotettavissa, jos jatkaa kasvuaan samaan tahtiin. Verenpaine oli vähän yläkantissa, mutta ei vielä kuulemma syytä huoleen. Eli hyvältä näyttää.
Viime viikolla minulla oli se jälkimmäinen ja viimeinen lääkärikäynti. Lääkäri oli onnekseni eri kuin viimeksi, mutta taas aika oli hyvin paljon myöhässä ja lisäksi paikalla oli taas joku harjoittelija. Tarkastus oli aika pikainen, lääkäri kyseli kuulumiset, ultrasi, teki sisätutkimuksen ja mittasi mahan. Vauva vaikutti edelleen olevan tyttö, joka oli ihan hauska kuulla, sillä pojalla voisi tulla pienoista identiteettikriisin poikasta vaaleanpunaisissa hepeneissään, joita on jotenkin kummallisesti tässä kertynyt. Muutenkin kaikki oli taas hyvin ja normaalisti. Paikat oli vielä kiinni, eli ei olisi heti ainakaan viel ulos tulossa. Samalla lääkäri uusi Thyroxini-reseptini ja laittoi lähetteen labraan kilpirauhasarvojen tarkastukseen. Arvot oli sallittujen rajojen sisällä eli annostusta ei tarvinnut muuttaa.
Viikonloppuna minulla oli vihdoin kauan odottamani vauvakutsut. Järkkäsin ne itse. Paikalle kutsuin vain naisväkeä, joukossa oli ystäviä, äitini, anoppi, siskoni jne. Kekkereitä varten tilasin netistä aiheeseen sopivan setin kertakäyttöastioista servetteihin ja babyshower-banneriin. Ne oli tosi söpöt. Tarjolle väkerrettiin kana- ja kasviscouscouswrappejä, coctail-lihapullia, pestomozzarelloja, miniluumutomaatteja sun muuta pikkusuolaista ja makeaa taas oli vaaleanpunaisia cakepopseja, cupcakeseja ja macaronseja, sekä suklaasuihkulähde hedelmineen. Ja herkullisia oli. Tilasin Ifolorilta kutsuja varten pienen kirjan, johon jokainen sai veikkailla vauvan syntymäpäivää, -aikaa ,-pituutta ,-painoa, nimeä jne. Siitä jää kiva muisto. Ohjelmaksi olin järjestänyt vaippakisan. Eli kuka vaihtaa nopeiten vaipan Paavo-nukelle. Juhlien tuorein äiti vei tietenkin voiton, mutta minä tulin hyvänä kakkosena perästä, vaikka viimeisimmästä vaipan vaihdosta on lähemmäs 5 vuotta. Jee!
Sitten sain (tai vauva sai) myös aivan upeita lahjoja, joita en todellakaan osannut odottaa sellaista määrää. Saatiin toivomani käsikäyttöinen rintapumppu, testivoittaja itkuhälytin, itse virkattu ihanan pehmoinen vauvan viltti, tuttpullo, tutteja, ruskovillan kestoliivinsuojia, vauvaöljyä, vaippoja, Ainun pupu-ensilelu, ihana myssy, jossa korvat, jotain muitakin vauvan vaatteita, ötökkäsuoja vaunuihin ja kolme isoa kehystä, joissa kahdessa oli suurennettuna minun ja mieheni vauvakuvat ja yksi oli vielä tyhjä. Saatoin unohtaa listasta jotain, mutta ihania lahjoja oli kaikki! :) Muutoinkin juhlat olivat ihanat ja onnistuneet.
 |
| Wrapit |
 |
| Cupcakes |
 |
| Cupcake ja söpöt happi tree -lautanen ja muffinssikoristeet |
 |
| Suklaasuihkulähde |
Maanantaina alkoikin sitten virallisesti äitiysloma, eli nyt voi alkaa varmaan luvankin kanssa ottaa vähän iisimmin. :) Maanantaina kävinkin ostelemassa viimeset jutut, että sain sairaalakassin pakattua. Kassiin pakkasin vaalean punaiset halpis-crocsit (olen leveä jalkainen ja ne on ainakin mukavat), shampoota, hoitoainetta, kosteusvoidetta, hammasharjan ja -tahnan (myös miehelle), kotiutumisvaatteet itselle, vaihtovaatetta miehelle, pientä evästä (pillimehua, myslipatukoita, hedelmämössövälipaloja) ja jotain muuta. Vauvalle on turvakaukalossa oma kassi, jossa kotiutumisvaatteet ja jotain muuta pientä. Eli siinäkin mielessä ollaan siis jo valmiita. Ja perhehuonetta aiotaan toivoa, siksi miehellekin pakattu vaatetta jne.
Tiistaina oli sitten ensimmäinen perhevalmennus, jossa aiheena synnytys. Mielestäni valmennus osoittautui hieman turhaksi. Alussa hammashoitaja oli kertomassa suunhoidosta ja sitten katsottiin synnytysvideo. Valmennus oli tylsä ja mitään uutta ei oikeastaan tullut esille. Seuraava valmennus on seuraavana tiistaina ja silloin aiheena imetys ja vauvan hoito. Se voi ollakin ehkä hyödyllisempi.
Eilen meillä oli vuorossa synnytyssairaalaan tutustuminen, jonka meillä piti olla Naistenklinikka, mutta remontin takia päädyimme nyt Jorviin. Tutustumisesta jäi hyvä fiilis ja se oli mielestäni hyödyllinen. Päästiin näkemään kaiken maailman odotustilat, ammehuone, synnytyssali ja sitten lapsivuodeosasto (vai miksi sitä nyt kutsutaankaan). Tilat vaikutti asiallisen mukavilta ja kätilö kertoi synnytyksestä, sen etenemisestä, kivunlievityksestä jne. Minusta mukavaa oli kuulla, että he suosittelevatkin, ettei tee mitään kovinkaan tarkkoja suunnitelmia oman synnytyksen suhteen, kun kaikki synnytykset etenee omalla tavallaan ja paikalla on aina osaava henkilökunta hoitamassa jokaista synnytystä siihen synnytykseen sopivalla tavalla. Minulla kun ei etukäteen ole oikeastaan mielipidettä esimerkiksi kivunlievityksestä tai synnytysasennoista. Eli itse ainakin aion antautua tilanteen ja ammatti-ihmisten vietäväksi. Ainut on, että he puhuivat isän lähettämisestä kotiin, jos homma ei tunnu etenevän, mutta itse en suostu jäämään sinne itsekseni. Eli koitan selvitä kotona mahdollisimman pitkään, ettei olla sairaalassa turhan aikaisin...
Toinen mikä tutustumiskäynnillä oli mukava kuulla oli se, että ensisynnyttäjän on halutessaan hyvinkin mahdollista saada perhehuone, he kun menevät jonoissa uudelleen synnyttäjien ohi ja huoneita on ihan reilusti. Yllätyksenä tuli, että huone maksaa noin 35e/hlö/vrk. Eli kahdelta 70e/vrk ja keskimäärin sairaalassa ollaan 2-3 päivää. Eli mikään ei ole ilmaista, edes synnyttäminen. :D No kuuluuhan tuohon ruoat ja kaikki. Vierailuajat Jorvissa on klo 18-19, josta he ovat kuulemma tarkkoja ja pitävät kiinni, joka on ihan ymmärrettävää. Ai niin ja parkkeeraukseenkin menee tokin oma summansa rahaa, kun vuorokausi on 9e. Pitää muistaa käteistä pakata parkkirahaksi, oli siellä kyllä joku puhelimellamaksusysteemikin.
Tänään oli taas neuvola. Tästä eteen päin neuvola onkin viikon välein, mikä on ihan kiva juttu. Ainakin oma neuvolan tätini sattuu olemaan todella pätevä ja osaa kertoa asioita. Tänäänkin hän tunnusteli vatsaani ja kertoi, ettei vauva ole vielä laskeutunut, että ei ole vielä tulossa ainakaan viikkoon. :) Toinen mikä kertoi samasta on kuulemma syke, joka oli yhä reilussa 150. Kuulemma alkaa hidastua jonkin verran, kun synnytys lähestyy. Sf-mitta oli oikein hyvä, ihan keskikäyrällä, jopa vähän alle. Ja muutenkin tunnusteli, että ihan normaalikokoiselta vaikuttaisi, että ei ainakaan mitään jättiläistä odotettavissa, jos jatkaa kasvuaan samaan tahtiin. Verenpaine oli vähän yläkantissa, mutta ei vielä kuulemma syytä huoleen. Eli hyvältä näyttää.
keskiviikko 17. heinäkuuta 2013
Neuvolaa ja vaatteita
32. raskausviikko meneillään ja h-hetki sen kun lähenee. :)
Eilen oli taas neuvola ja kaikki oli hyvin. Sf-mittakin oli taas lähempänä keskikäyrää eli ihan normaaleissa lukemissa. Pää on alas päin, mutta ei ole vielä laskeutunut, eli ennen aikaisuuden merkkejäkään ei ole. Muutenkin oloni on ollut hyvä ja suhteellisen energinen. Tosin yöt on edelleen se ongelmallisin, kun kyljen kääntö on hankalaa jne. Viime yönä minulla oli myös ihan hirveä suonenveto jalassa. Mies onneksi väänteli varpaitani ja paineli pohjetta. Teki kyllä perhanan kipeää. Nuorempana niitä oli useastikin ja pahoja, mutta nyt olen välttynyt niiltä jo vuosikausia. Neuvoloista vielä sen verran, että seuraava neuvola on taas parin viikon kuluttua ja neuvolalääkäri 3 viikon päästä. Siellä ultrataan vauvan asento jne. Kuulemma tuo synnytyssairaalan tutustumiskäyntikin pitäisi varailla tässä jo. Varataan se nyt varmaan Jorviin, vaikka ei oikein tiedetäkään missä sitä sitten synnytetään... Vähän sekoittaa hommia se Naistenklinikan remontti.
Tänään sain vihdoin vähän kuvattua vauvelin vaatteita eli tässä pikkuisen ensivaatekertoja koossa 50-56. :) Ihania mekkoja ja muita onkin sitten vähän isommissa koissa, niistä myöhemmin.
Tässä vielä muutamia kuvia lastenhuoneesta, vielä pientä sisustushommaa, kuten mattoa ja seinätarraa ja taulua. :)
Eilen oli taas neuvola ja kaikki oli hyvin. Sf-mittakin oli taas lähempänä keskikäyrää eli ihan normaaleissa lukemissa. Pää on alas päin, mutta ei ole vielä laskeutunut, eli ennen aikaisuuden merkkejäkään ei ole. Muutenkin oloni on ollut hyvä ja suhteellisen energinen. Tosin yöt on edelleen se ongelmallisin, kun kyljen kääntö on hankalaa jne. Viime yönä minulla oli myös ihan hirveä suonenveto jalassa. Mies onneksi väänteli varpaitani ja paineli pohjetta. Teki kyllä perhanan kipeää. Nuorempana niitä oli useastikin ja pahoja, mutta nyt olen välttynyt niiltä jo vuosikausia. Neuvoloista vielä sen verran, että seuraava neuvola on taas parin viikon kuluttua ja neuvolalääkäri 3 viikon päästä. Siellä ultrataan vauvan asento jne. Kuulemma tuo synnytyssairaalan tutustumiskäyntikin pitäisi varailla tässä jo. Varataan se nyt varmaan Jorviin, vaikka ei oikein tiedetäkään missä sitä sitten synnytetään... Vähän sekoittaa hommia se Naistenklinikan remontti.
Tänään sain vihdoin vähän kuvattua vauvelin vaatteita eli tässä pikkuisen ensivaatekertoja koossa 50-56. :) Ihania mekkoja ja muita onkin sitten vähän isommissa koissa, niistä myöhemmin.
Tässä vielä muutamia kuvia lastenhuoneesta, vielä pientä sisustushommaa, kuten mattoa ja seinätarraa ja taulua. :)
 |
| Pinnasänky ja äitiyspakkausensisänky |
 |
| Vaunutkin haettiin jo säilöstä :) |
 |
| Leluja, kirjoja, ruokalappuja jne. |
 |
| Babysitteri ja nukke kirpparilta. Mies jo vähän harjoittelikin vaipan vaihtoa ;) |
torstai 4. heinäkuuta 2013
Projekti äitiyspakkauslaatikon reunapehmuste
Edellisessä kirjoituksessani mainitsin tekeväni äitiyspakkauslaatikkoon reunapehmusteen, jotta laatikoin voi laittaa pinnasänkyyn ja vauva voi nukkua pienessä pehmeässä pesässään muutamat ensimmäiset viikot. Löysin netistä kuvia erilaisista pehmusteista ja yksi oli erityisen mieluisa malliltaan, joten päätin käyttää sitä pohjana. Mitään kaavoja minulla ei ollut, äitiyspakkauslaatikon mitat riittivät. Ihanat kankaan löysin Eurokankaasta ja rahaa niihin kului reilu 50€, tosin ostin kangasta hieman ylimääräistä, jotta saan niistä ommeltua vielä alus- ja pussilakanan. Aikaa pehmusteen tekoon kului noin 3 tuntia. Ja nyt on pikkuiselle valmiina ihana pehmoinen ensisänky. <3
Mitä tarvitsin:
Eurokankaassa käydessäni huomasin sieltä löytyvän paljon muutakin hyödyllistä kangasta vauvaa ajatellen. Vielä aion hankkia sieltä ainakin muovitettua froteeta patjan suojuksiin ja sideharsokangasta, joista teen itse sideharsoja. Siellä oli myös ihanan sävyisiä vohvelikankaita pikkupyyhkeiksi tai vaikka ruokalapuiksi, ruokalapun sisään voisi ommella muovin, jolloin nesteet ei ole heti vaatteissa myöskään, sellaistakin siellä myytiin.
Ps. Vauvan huone alkaa muutenkin jo valmistua. Huone on nyt maalattu ja verhoja on ripustettu ja pinnasänkykin kasattu. Eli hienosäätöä oikeastaan enää. Matto pitää vielä hankkia ja mahdollisesti seinälle laitettavia sisustustarroja, joita olen ihastellut täältä. :)
Mitä tarvitsin:
- ompelukone, saumuri, langat, mitta, sakset jne
- beige sisäkangas 1m
- kuviollinen kangas 0,5m
- vaaleanpunainen helmakangas 1,5m
- beige kanttinauha 3m
- keskipaksua levyvanua 2m
 |
| Netistä löytämäni malli, johon omani pohjautuu |
 |
| Ostamani kankaat. |
 |
| Suunnitelma. |
 |
| Valmis tuotos. |
 |
| Äitiyspakkauslaatikon reunasuojus. |
Ps. Vauvan huone alkaa muutenkin jo valmistua. Huone on nyt maalattu ja verhoja on ripustettu ja pinnasänkykin kasattu. Eli hienosäätöä oikeastaan enää. Matto pitää vielä hankkia ja mahdollisesti seinälle laitettavia sisustustarroja, joita olen ihastellut täältä. :)
tiistai 2. heinäkuuta 2013
Viimenen kolmannes pyörähtänyt käyntiin
Nyt mennään jo 30. raskausviikolla eli paljoakaan ei ole enää jäljellä. :) Tänään oli taas neuvola, jossa ei ollut mitään kovinkaan ihmeellistä. Nykyään näköjään myös ihan normineuvolakäynnilläkin pitää itse tutkia nuo virtsanäytteet sun muut. Jotenkin niin omituista. No, kaikki näytti normaalilta. Kyselin vinkkejä vauvan liikkeiden seuraamiseen, kun mielestäni vauva liikkui viime viikolla vähänlaisesti, mutta kuulemma riittää, kun liikkumis-ryppäitä on useampia päivässä. Ja jos liikkeitä ei meinaa tuntua, kannattaa maata kyljellään vaikka tunnin verran ja laskea liikkeet. Jos niitä ei meinaa kuulua, voi hörpätä jotain makeaa ja heilutella hieman vatsaa. No, tällä viikolla en ole ollut enää niinkään huolissani, sillä liikkuminen on ollut taas runsaanpaa. Veikkaan, että juhannus-mökkeilyn poikkeava unirytmi vaikutti myös vauvaan pienellä viiveellä.
Sf-mittakin oli taas vielä lähempänä keskikäyrää, eli suuresta vauvasta ei kuulemma ole pelkoa. Oma neuvolan tätini ei ymmärtänyt kuinka lääkäri oli saanut niitä omituisia lukemia sillon kuukausi sitten.
Tästä eteen päin neuvolakäyntejä onkin sitten noin 2 viikon välein. Ihan kiva, että tarkkaillaan tiuhempaan tässä loppuvaiheessa.
Kirjoittelin listaa viime viikolla vauvan tarvikkeista joita olisi vielä hyvä hankkia ennen syyskuuta. Onneksi meillä on jo suhteellisen hyvällä mallilla hankinnat ja kauhean paljoa ei ole enää jäljellä. Isoin jäljellä oleva hankinta on ehkä kasaan menevä hoitopöytä+amme -systeemi, olemme ajatelleet jotain tällaista.
Sen lisäksi vähän isompia hankintoja vielä on babysitteri (näitä on paljon kivoja huutonetissä), itkuhälytin, korvakuumemittari, lelukaari/leikkimatto (tämä on aika kiva ja olen nähnyt käytettynäkin myytävän) ja rintapumppu (olen miettinyt Aventin manuaalista). Näiden lisäksi vielä puuttuu tuttipulloja (Avent, sopii rintapunpun kanssa), pulloharja, sideharsoja (valkoisia), rintakumit (aion hankkia varmuuden vuoksi), maidonkerääjät (Avent, hengittävät), pyöränsuojukset vaunuihin, äitiyspakkauksen reunapehmuste (teen itse, kankaat Eurokankaasta), Bepanthen, talkki, sinkkivoide ym, vaipat, liivinsuojat (kertakäyttöisiä), puhdistuspyyhkeitä, niistäjä, d-vitamiinitipat.
Edellä mainittujen lisäksi meiltä siis jo löytyy mm. pinnasänky, yhdistelmävaunut, turvakaukalo, paljon ihania vaatteita, muutamia ensileluja, lakanoita, petivaatteet, patjan kosteussuojia, tutteja, rintareppu, kantoliinoja, ihana soiva mobile pinnasänkyyn ja jotain varmaan unohdin vielä listatakin. :)
Sf-mittakin oli taas vielä lähempänä keskikäyrää, eli suuresta vauvasta ei kuulemma ole pelkoa. Oma neuvolan tätini ei ymmärtänyt kuinka lääkäri oli saanut niitä omituisia lukemia sillon kuukausi sitten.
Tästä eteen päin neuvolakäyntejä onkin sitten noin 2 viikon välein. Ihan kiva, että tarkkaillaan tiuhempaan tässä loppuvaiheessa.
Kirjoittelin listaa viime viikolla vauvan tarvikkeista joita olisi vielä hyvä hankkia ennen syyskuuta. Onneksi meillä on jo suhteellisen hyvällä mallilla hankinnat ja kauhean paljoa ei ole enää jäljellä. Isoin jäljellä oleva hankinta on ehkä kasaan menevä hoitopöytä+amme -systeemi, olemme ajatelleet jotain tällaista.
Sen lisäksi vähän isompia hankintoja vielä on babysitteri (näitä on paljon kivoja huutonetissä), itkuhälytin, korvakuumemittari, lelukaari/leikkimatto (tämä on aika kiva ja olen nähnyt käytettynäkin myytävän) ja rintapumppu (olen miettinyt Aventin manuaalista). Näiden lisäksi vielä puuttuu tuttipulloja (Avent, sopii rintapunpun kanssa), pulloharja, sideharsoja (valkoisia), rintakumit (aion hankkia varmuuden vuoksi), maidonkerääjät (Avent, hengittävät), pyöränsuojukset vaunuihin, äitiyspakkauksen reunapehmuste (teen itse, kankaat Eurokankaasta), Bepanthen, talkki, sinkkivoide ym, vaipat, liivinsuojat (kertakäyttöisiä), puhdistuspyyhkeitä, niistäjä, d-vitamiinitipat.
Edellä mainittujen lisäksi meiltä siis jo löytyy mm. pinnasänky, yhdistelmävaunut, turvakaukalo, paljon ihania vaatteita, muutamia ensileluja, lakanoita, petivaatteet, patjan kosteussuojia, tutteja, rintareppu, kantoliinoja, ihana soiva mobile pinnasänkyyn ja jotain varmaan unohdin vielä listatakin. :)
 |
| Ihana Mamas & Papas Mobile, kirpparilöytö |
torstai 13. kesäkuuta 2013
Sf-kontrolli
Tiistaina oli sitten se neuvola-aika sf-mitan tarkistusta varten. Omalle neuvolan tädille en tosiaan saanut aikaa, joten tämä oli eräälle toiselle. Vuoroani odotellessa törmäsin myös tähän omaankin terveydenhoitajaani, kun hän odotti seuraavaa asiakastaan. Hän tuli kyselemään kuulumisia. Kerroin sitten lääkärikäynnistäni ja terveydenhoitaja epäili käyntini olevan turha, ensimmäisenä hän kysyi oliko lääkäri nuori. No olihan se. :D Saattoi siis olla myös kokemattomuutta tuo lääkärin huoli suuresta mahastani.
No, vihdoin koitti oma vuoroni ja tämäkin neuvolan täti oli oikein mukava ja pätevän oloinen. Mitattiin kaikki perus verenpaineet ja hemoglobiinit jne. Kaikki antoi hyviä lukemia, tosin raudan syömistä tuli jatkaa. Hemoglobiini oli nyt 116, kun lähtöarvo minulla ollut 130, ja rautaa olen syönyt nyt päivittäin.
Sitten mitattiin se sf-mitta. Terveydenhoitaja mittaili useammasta kohdasta, muttei saanut enempää kuin 26cm, joka on siis hyvä asia. Olen päässyt takaisin käyrille. :D Yläkäyrillä mennään, mutta käyrillä kummiskin. Lääkäri oli laittanut myös ylös, että minun olisi ruvettava noudattamaan raskausajandiabetes-ruokavaliota painoni takia ja sainkin ohjeet terveydenhoitajalta, mutta, koska ohje on nimenomaan raskausajandiabeetikoille ja minulle ei sellaista ole, ei sitä kannata kuulemma mitenkään orjallisesti noudattaa. Eikä siinä ohjeistuksessa kyllä mitään järin ihmeellistä ollutkaan.
Eli ei nyt vielä tarvitse varsinaisesti pelätä mitään jättivauvaa, mutta vähän pitäisi saada kuulemma painonnousua tippumaan. Ei sitä montaa kiloa ole tullut, mutta kun sitä oli jo ennestään, niin ei saisi kauheasti kuulemma tulla. No, toivotaan, että tasottuu. On vain ollut selkä ja lantioseutu sen verran kipeänä tässä, että liikkuminen jäänyt aika minimiin. Jospa se tästä vielä...
Muutoin mennyt ihan kivasti. Toissapäivänä sain vauvanvaatekaapinkin laitettua kuntoon. Pinnasänkykin haettiin jo sukulaisilta, mukaan saatiin hyvä pino vauvan lakanoita ja pehmuste syöttötuoliin. Eli hyvällä mallilla alkaa vauvan jutut olla. Tosin lastenhuone pitää vielä maalata ja muutenkin sisustaa, mutta onhan tässä vielä aikaa.
No, vihdoin koitti oma vuoroni ja tämäkin neuvolan täti oli oikein mukava ja pätevän oloinen. Mitattiin kaikki perus verenpaineet ja hemoglobiinit jne. Kaikki antoi hyviä lukemia, tosin raudan syömistä tuli jatkaa. Hemoglobiini oli nyt 116, kun lähtöarvo minulla ollut 130, ja rautaa olen syönyt nyt päivittäin.
Sitten mitattiin se sf-mitta. Terveydenhoitaja mittaili useammasta kohdasta, muttei saanut enempää kuin 26cm, joka on siis hyvä asia. Olen päässyt takaisin käyrille. :D Yläkäyrillä mennään, mutta käyrillä kummiskin. Lääkäri oli laittanut myös ylös, että minun olisi ruvettava noudattamaan raskausajandiabetes-ruokavaliota painoni takia ja sainkin ohjeet terveydenhoitajalta, mutta, koska ohje on nimenomaan raskausajandiabeetikoille ja minulle ei sellaista ole, ei sitä kannata kuulemma mitenkään orjallisesti noudattaa. Eikä siinä ohjeistuksessa kyllä mitään järin ihmeellistä ollutkaan.
Eli ei nyt vielä tarvitse varsinaisesti pelätä mitään jättivauvaa, mutta vähän pitäisi saada kuulemma painonnousua tippumaan. Ei sitä montaa kiloa ole tullut, mutta kun sitä oli jo ennestään, niin ei saisi kauheasti kuulemma tulla. No, toivotaan, että tasottuu. On vain ollut selkä ja lantioseutu sen verran kipeänä tässä, että liikkuminen jäänyt aika minimiin. Jospa se tästä vielä...
Muutoin mennyt ihan kivasti. Toissapäivänä sain vauvanvaatekaapinkin laitettua kuntoon. Pinnasänkykin haettiin jo sukulaisilta, mukaan saatiin hyvä pino vauvan lakanoita ja pehmuste syöttötuoliin. Eli hyvällä mallilla alkaa vauvan jutut olla. Tosin lastenhuone pitää vielä maalata ja muutenkin sisustaa, mutta onhan tässä vielä aikaa.
 |
| Tältä näyttää vauvan vaatekaappi |
keskiviikko 5. kesäkuuta 2013
Neuvolalääkäri ja paljon kaikenlaista
No niin, nyt on saatu muutto pois alta ja olisi kaikenlaista kirjoiteltavaa. Muutto oli rankkaa, mutta on nyt onneksi suurimmalta osalta ohi. Vielä on jonkin verran purettavaa, mutta kodiksi on jo keretty asettua. Uusi koti on kyllä tosi kiva ja kunhan saadaan loput laatikot purettua, päästää lasteenhuoneen kimppuun. Siellä olisi vielä tarkoitus maalata ja muutenkin sisustaa. :)
Viime perjantaina minulla oli sitten se sokerirasitustesti. Odotin sitä hieman kauhulla, sekä sen litkun juomisen takia paaston jälkeen, että itse tulosten takia, minulla kun on tuota ylipainoa, jolloin raskausdiabeteksen riski on suurempi. Ajat sokerirasitukseen olivat aika kortilla, johtuisiko sitten kesälomista jo, mutta ainoa sopiva aika löytyi hieman kauempaa Espoonlahden terveysaseman labrasta. Edellisiltana piti aloittaa paasto ja seuraavan kerran syödä sai sitten kaksi tuntia sen sokerilitkun juomisen jälkeen. Illalla nälkä oli tottakai hirmuinen, kun tiesi ettei saa syödä, vaikka ei sitä normaalistikaan tule enää illalla juurikaan syötyä. Aamulla lähdettiinkin ajoissa ruuhkien varalta. Mies tuli ystävällisesti pitämään minulle seuraa, kun testin aikana on paljon odottamista ja paljoa ei saisi sinä aikana liikkua.
No, tietenkään mitään ruuhkia ei ollut ja oltiin labrassa aika hyvissä ajoin, sitten tietenki aikanikin oli 20 minuuttia myöhässä. Ensin otettiin paastoarvo, joka oli ok ja sitten sain sen litkun. Se ei ollutkaan niin kamalaa kuin luulin. Maistui hyvin makealta hiilihapottomalta Spriteltä. Seuraava arvo mitattiin tuntia myöhemmin ja viimeinen kahden tunnin kuluttua litkun juomisesta. Kaikki arvot olivat kuulemma kohdallaan. Paastoarvo 5.0, 1h 9.0 ja 2h 8.0.
Maanantaina oli sitten neuvolalääkärin vuoro. Tosiaan aika oli eri neuvolaan, jossa normaalisti käyn, sillä omassa neuvolassani ei ilmeisesti ole neuvolalääkäreitä. Ja virtsanäyte, verenpaineen mittaus ja paino piti tosiaan mitata ja kirjata itse. No ei se nyt onneksi mitään rakettitiedettä ollut ja onnistuin siinä ihan kiitettävästi, löysin tilat jne. Lääkäriaika oli tottakai myöhässä ja muutenkin olin ollut taas ajoissa paikalla, niin sain odotella vuoroani aika kauan. Lääkärin vastaanotolla oli joku harjoittelija tai uusi työntekijä, josta minulta kysyttiin olisiko ok. Kävihän se minulle.
Ensin hän kyseli perusjuttuja, kuten supistuksista, turvotuksesta ja jalkojen kutinasta ja sitten piti käydä tutkimuspöydälle. Ensin hän tunnusteli hyvinkin kovakouraisesti missä asennossa vauva olisi ja tulkitsi sen olevan perätilassa, sitten otettiin sf-mitta eli kohdunpohjan korkeus häpyliitoksesta. Tämä lääkäri teki sen kyllä tarpeettoman kivuliaasti. Uskoisin, että sitä mittanauhaa ei tarvitse painaa niin kovaa vasten jo valmiiksi kipeitä luita. Olisi tehnyt mieli kysyä onko hän itse ollut raskaana ja onko hänen luitaan paineltu noin. :D
Sf-mitta oli liian suuri, 28cm. Kun käyrien mukaan näillä viikoilla pitäisi olla noin 20-25cm. Tuo 28cm vastaa käyrissä noin viikkoa 30. Sainkin nyt sitten kontrolliajan viikon päähän. Joskus kasvussa voi olla keskivaiheella jonkinlaisia spurtteja ja kasvu voi tasaantua myöhemmin, jos kasvu kuitenkin jatkuu liiallisena, sitten joudun kaiketi lisätutkimuksiin. Tuo liian suuri sf-mitta enteilee siis isokokoisesta vauvasta.
Sf-mittatohinan jälkeen kuunneltiin sydänääniä ja koska lääkäri ei vieläkään ollut varma miten päin vauva olisi siellä, hän myös ultrasi. Siellähän se pää alaspäin könötti sykkerössä. Tosi suttuinen tosin oli sen laitteen kuva, että ei kyllä vahingossakaan saanut muuta selvää kuin missä pää ja missä muu vartalo. Tämän jälkeen tehtiin myös tutkimus vielä sisältä käsin, että missä tilassa on kohdun kaula ja suu. Ihan oli ilmeisesti normaali sekin.
Lopuksi kysyin vielä lääkärin mielipidettä selkäni takia, kun paikat on sen verran löystyneet raskauden aikana, että välillä ei jalat kanna ollenkaan ja kävellessä vain rutina käy, mutta eipä hänellä oikein ollut mitään kommentoitavaa, mitään kun ei oikein pysty tehdä. Jumppaohjeita sain, mutta muutoin aika näyttää mitä loppuraskaus tuo tullessaan. Mutta hyvin hankalaa on kyllä liikkuminen ja nukkuminen ollut liitoskipujen, selän ja lonkkien takana. No enää muutama kuukausi.
Ai niin, äityispakkauksenkin sain joskus viikko sitten. Sisältö oli ehkä jopa kivempi livenä, kuin odotin, tosin muutama järkkykuosi joukosta löytyy, mitä ei välttämättä tule kyllä käytettyä. Mutta haalarit varsinkin oli tosi tosi kivoja.
Muutoinkin tuli kelasta jo päätös kaikista vanhempainpäivärahoista sun muista, eli niitäkään ei tarvitse enää miettiä. Tällä viikolla pitäisi vielä tuo vakuutushakemus saada matkaan, muutoin sitä voi hakea vasta 2kk ikäiselle ja silloin ei enää korvata mahdollisia synnynnäisiä juttuja. Hirveän hintaista tosin, kun ottaa jo raskausaikana (eka vuosi noin 500€), mutta kyllä se mielestäni kannattaa, jos tuleekin jotain.
Viime perjantaina minulla oli sitten se sokerirasitustesti. Odotin sitä hieman kauhulla, sekä sen litkun juomisen takia paaston jälkeen, että itse tulosten takia, minulla kun on tuota ylipainoa, jolloin raskausdiabeteksen riski on suurempi. Ajat sokerirasitukseen olivat aika kortilla, johtuisiko sitten kesälomista jo, mutta ainoa sopiva aika löytyi hieman kauempaa Espoonlahden terveysaseman labrasta. Edellisiltana piti aloittaa paasto ja seuraavan kerran syödä sai sitten kaksi tuntia sen sokerilitkun juomisen jälkeen. Illalla nälkä oli tottakai hirmuinen, kun tiesi ettei saa syödä, vaikka ei sitä normaalistikaan tule enää illalla juurikaan syötyä. Aamulla lähdettiinkin ajoissa ruuhkien varalta. Mies tuli ystävällisesti pitämään minulle seuraa, kun testin aikana on paljon odottamista ja paljoa ei saisi sinä aikana liikkua.
No, tietenkään mitään ruuhkia ei ollut ja oltiin labrassa aika hyvissä ajoin, sitten tietenki aikanikin oli 20 minuuttia myöhässä. Ensin otettiin paastoarvo, joka oli ok ja sitten sain sen litkun. Se ei ollutkaan niin kamalaa kuin luulin. Maistui hyvin makealta hiilihapottomalta Spriteltä. Seuraava arvo mitattiin tuntia myöhemmin ja viimeinen kahden tunnin kuluttua litkun juomisesta. Kaikki arvot olivat kuulemma kohdallaan. Paastoarvo 5.0, 1h 9.0 ja 2h 8.0.
Maanantaina oli sitten neuvolalääkärin vuoro. Tosiaan aika oli eri neuvolaan, jossa normaalisti käyn, sillä omassa neuvolassani ei ilmeisesti ole neuvolalääkäreitä. Ja virtsanäyte, verenpaineen mittaus ja paino piti tosiaan mitata ja kirjata itse. No ei se nyt onneksi mitään rakettitiedettä ollut ja onnistuin siinä ihan kiitettävästi, löysin tilat jne. Lääkäriaika oli tottakai myöhässä ja muutenkin olin ollut taas ajoissa paikalla, niin sain odotella vuoroani aika kauan. Lääkärin vastaanotolla oli joku harjoittelija tai uusi työntekijä, josta minulta kysyttiin olisiko ok. Kävihän se minulle.
Ensin hän kyseli perusjuttuja, kuten supistuksista, turvotuksesta ja jalkojen kutinasta ja sitten piti käydä tutkimuspöydälle. Ensin hän tunnusteli hyvinkin kovakouraisesti missä asennossa vauva olisi ja tulkitsi sen olevan perätilassa, sitten otettiin sf-mitta eli kohdunpohjan korkeus häpyliitoksesta. Tämä lääkäri teki sen kyllä tarpeettoman kivuliaasti. Uskoisin, että sitä mittanauhaa ei tarvitse painaa niin kovaa vasten jo valmiiksi kipeitä luita. Olisi tehnyt mieli kysyä onko hän itse ollut raskaana ja onko hänen luitaan paineltu noin. :D
Sf-mitta oli liian suuri, 28cm. Kun käyrien mukaan näillä viikoilla pitäisi olla noin 20-25cm. Tuo 28cm vastaa käyrissä noin viikkoa 30. Sainkin nyt sitten kontrolliajan viikon päähän. Joskus kasvussa voi olla keskivaiheella jonkinlaisia spurtteja ja kasvu voi tasaantua myöhemmin, jos kasvu kuitenkin jatkuu liiallisena, sitten joudun kaiketi lisätutkimuksiin. Tuo liian suuri sf-mitta enteilee siis isokokoisesta vauvasta.
Sf-mittatohinan jälkeen kuunneltiin sydänääniä ja koska lääkäri ei vieläkään ollut varma miten päin vauva olisi siellä, hän myös ultrasi. Siellähän se pää alaspäin könötti sykkerössä. Tosi suttuinen tosin oli sen laitteen kuva, että ei kyllä vahingossakaan saanut muuta selvää kuin missä pää ja missä muu vartalo. Tämän jälkeen tehtiin myös tutkimus vielä sisältä käsin, että missä tilassa on kohdun kaula ja suu. Ihan oli ilmeisesti normaali sekin.
Lopuksi kysyin vielä lääkärin mielipidettä selkäni takia, kun paikat on sen verran löystyneet raskauden aikana, että välillä ei jalat kanna ollenkaan ja kävellessä vain rutina käy, mutta eipä hänellä oikein ollut mitään kommentoitavaa, mitään kun ei oikein pysty tehdä. Jumppaohjeita sain, mutta muutoin aika näyttää mitä loppuraskaus tuo tullessaan. Mutta hyvin hankalaa on kyllä liikkuminen ja nukkuminen ollut liitoskipujen, selän ja lonkkien takana. No enää muutama kuukausi.
Ai niin, äityispakkauksenkin sain joskus viikko sitten. Sisältö oli ehkä jopa kivempi livenä, kuin odotin, tosin muutama järkkykuosi joukosta löytyy, mitä ei välttämättä tule kyllä käytettyä. Mutta haalarit varsinkin oli tosi tosi kivoja.
 |
| Äitiyspakkaus 2013 |
Muutoinkin tuli kelasta jo päätös kaikista vanhempainpäivärahoista sun muista, eli niitäkään ei tarvitse enää miettiä. Tällä viikolla pitäisi vielä tuo vakuutushakemus saada matkaan, muutoin sitä voi hakea vasta 2kk ikäiselle ja silloin ei enää korvata mahdollisia synnynnäisiä juttuja. Hirveän hintaista tosin, kun ottaa jo raskausaikana (eka vuosi noin 500€), mutta kyllä se mielestäni kannattaa, jos tuleekin jotain.
perjantai 10. toukokuuta 2013
3. neuvola
Huomenna alkaa 23. raskausviikko ja tänään meillä oli ekaa kertaa 3. neuvola. Muut neuvolakäynnit on jo olleet tuttuja ennestään, mutta näin pitkällä ei olla aiemmin oltukaan. :)
Tällä kertaa jouduinkin itse tutkimaan virtsanäytteeni, kun seuraava neuvola onkin lääkärineuvola ja se on toisessa paikassa, jossa ei ole kuulemma hoitajia ollenkaan... Aika omituista kyllä, mutta kaipa se luonnistuu, kohta saa jo varmaan ultratakin itse itsensä...
No, itse neuvolakäynti oli muuten aika perusjuttuja. Hemoglobiini olikin 108 eli rautaa pitääkin nyt taas syödä. Tiedä nyt sitten mikä mittaustulos on ollut virheellinen, kun ei kenenkään hemoglobiini noin paljoa voi heitellä muutamissa viikossa (ensin 130, sitten 110, sitten 132 ja taas 108). Maha mitattiin ensi kerran ja ihan oli käyrien keskellä. Vaakalukemia itse pelästyin, mutta ainakaan neuvolantäti ei vielä siihen puuttunut, eli ehkä se oli vielä sallituissa rajoissa tuo painonnousu. Muuten käynnillä puhuttiinkin sitten siitä onko synnytyspelkoja tai muuta, mutta eipä se pelkääminen mitään auta, ulos sen vauvan on sieltä kuitenkin tultava ja helppoahan se ei koskaan ole. Eli odotan sitäkin jännityksellä ja mielenkiinnolla, mutta en kyllä missään nimessä pelosta puhuisi.
Tällä neuvolakäynnillä saatiin myös raskaustodistus, jolla saadaan hakea äitiyspakkausta ja muita kelan juttuja. Aika jänskää. Täytyy varmaan viikonlopun aikana tehdä hakemukset. :) Lisäksi varailtiin aikoja perhevalmennukseen, joka oli kuulemma jo ihan täynnä, kun paljon on syksyllä ensisynnyttäjiä tällä seudulla.
Kerroin myös harjoitussupistuksistani, joita minulla on ollut aina silloin tällöin, mutta kuulemma kun eivät ole tiheitä ja säännöllisiä, niin ne ovat ainoastaa hyvä asia. Kertovat kehon valmiudesta synnytykseen tai jotain sinne päin. Sitten jos ovat tiheästi toistuvia ja kivuliaita voi ollakin jo syytä huoleen. Neuvolalääkärissä tarkistavat kohdunkaulan tilanteen, joka kertoo tarkemmin jos syytä huoleen olisi, mutta en siis tässä vaiheessa ainakaan ole vielä huolestunut.
Muutto meillä lähestyy uhkaavaa vauhtia, mutta loppua pakkaamiselle ei vain näy. Paljon ollaan tehty, mutta paljon on vielä tehtävääkin. Onneksi muuttomme on liukuva eli joustovaraa on mukavasti, kun asunnot ovat viikon verran meillä päällekäin. Ehditään kivasti siivota vanhassa ja maalata uudessa. Ja muuttomatkaakin on vain parin kilometrin verran, että tavaraa on helppo kuskata pienissäkin erissä uuteen paikkaan. Yritän myös lohduttautua täällä rojujen keskellä sillä, että parin viikon päästä koko ruljanssi on ohi ja istuskelen uudessa siistissä ihanassa kodissa. Muuton jälkeen voisin myös vihdoin laittaa lisää kuviä jo hankkimistani vauvan vaatteista, vähän on jo selkeästi tyttöjen vaatteita joukossa. :)
Tällä kertaa jouduinkin itse tutkimaan virtsanäytteeni, kun seuraava neuvola onkin lääkärineuvola ja se on toisessa paikassa, jossa ei ole kuulemma hoitajia ollenkaan... Aika omituista kyllä, mutta kaipa se luonnistuu, kohta saa jo varmaan ultratakin itse itsensä...
No, itse neuvolakäynti oli muuten aika perusjuttuja. Hemoglobiini olikin 108 eli rautaa pitääkin nyt taas syödä. Tiedä nyt sitten mikä mittaustulos on ollut virheellinen, kun ei kenenkään hemoglobiini noin paljoa voi heitellä muutamissa viikossa (ensin 130, sitten 110, sitten 132 ja taas 108). Maha mitattiin ensi kerran ja ihan oli käyrien keskellä. Vaakalukemia itse pelästyin, mutta ainakaan neuvolantäti ei vielä siihen puuttunut, eli ehkä se oli vielä sallituissa rajoissa tuo painonnousu. Muuten käynnillä puhuttiinkin sitten siitä onko synnytyspelkoja tai muuta, mutta eipä se pelkääminen mitään auta, ulos sen vauvan on sieltä kuitenkin tultava ja helppoahan se ei koskaan ole. Eli odotan sitäkin jännityksellä ja mielenkiinnolla, mutta en kyllä missään nimessä pelosta puhuisi.
Tällä neuvolakäynnillä saatiin myös raskaustodistus, jolla saadaan hakea äitiyspakkausta ja muita kelan juttuja. Aika jänskää. Täytyy varmaan viikonlopun aikana tehdä hakemukset. :) Lisäksi varailtiin aikoja perhevalmennukseen, joka oli kuulemma jo ihan täynnä, kun paljon on syksyllä ensisynnyttäjiä tällä seudulla.
Kerroin myös harjoitussupistuksistani, joita minulla on ollut aina silloin tällöin, mutta kuulemma kun eivät ole tiheitä ja säännöllisiä, niin ne ovat ainoastaa hyvä asia. Kertovat kehon valmiudesta synnytykseen tai jotain sinne päin. Sitten jos ovat tiheästi toistuvia ja kivuliaita voi ollakin jo syytä huoleen. Neuvolalääkärissä tarkistavat kohdunkaulan tilanteen, joka kertoo tarkemmin jos syytä huoleen olisi, mutta en siis tässä vaiheessa ainakaan ole vielä huolestunut.
Muutto meillä lähestyy uhkaavaa vauhtia, mutta loppua pakkaamiselle ei vain näy. Paljon ollaan tehty, mutta paljon on vielä tehtävääkin. Onneksi muuttomme on liukuva eli joustovaraa on mukavasti, kun asunnot ovat viikon verran meillä päällekäin. Ehditään kivasti siivota vanhassa ja maalata uudessa. Ja muuttomatkaakin on vain parin kilometrin verran, että tavaraa on helppo kuskata pienissäkin erissä uuteen paikkaan. Yritän myös lohduttautua täällä rojujen keskellä sillä, että parin viikon päästä koko ruljanssi on ohi ja istuskelen uudessa siistissä ihanassa kodissa. Muuton jälkeen voisin myös vihdoin laittaa lisää kuviä jo hankkimistani vauvan vaatteista, vähän on jo selkeästi tyttöjen vaatteita joukossa. :)
 |
| Tämän hetkisiä tunnelmia :D |
maanantai 29. huhtikuuta 2013
Arvaa kumpi!
Hihiih, tänään oli ultraus numero 5. Eli jo 5. kerta, kun pikkuista on ikuistettu paperille, tämä oli siis rakenneultra. Kaikki oli hyvin ja normaalisti. Pienoikaisen paino oli sellaisen 360 grammaa ja viikot vastasi muutenkin juuri päivälleen oikeaa.
Tällä kertaa mentiin Naistenklinikalle autolla ja parkkiin ajettiin parkkihalliin, joka tosin oli aika täynnä, saatiin varmaan vika paikka. Kiirehdittiin äippäpolille, kun oltiin jo melkeen myöhässä, tosin viimeksihän jouduttiin odottaa tosi kauan omaa vuoroa. Tällä kertaa ajat oli aikalailla kohillaan ja päästiin kätilön vastaanotolle melkein heti. Sitten vain pöydälle pötköttämään ja paita ylös. Tosin taas löytyi jotain valittamista, kun ultrauksen kuvaruutu oli hyvin pieni ja kilometrin päässä, että olis melkein kiikarit pitänyt olla, että olisin jotain siitä nähnyt. Mutta tärkeintä oli tietenkin kuulla, kun kätilö selosti samalla kuinka kaikki vaikutti olevan oikein hyvin ja normaalisti kehittynyttä. Istukka sijaitsi takana eikä ollut lähellä kohdun suuta, joka oli hyvä juttu. Vauva siellä myös väänteli hyvinkin akrobaattisia liikkeitä, kuten nosteli jalkaansa pään viereen. Pää oli painuksissa rintaa vasten ja käsi korvan vierellä. Isukki sanoi heti, että dj:n otteet, isäänsä on tullut. :D
Hetken siinä tutkittuaan kätilö kysyi haluamme tietää sukupuolen. No, tottahan toki! Hän muistutti vielä, että ultrasta sukupuolta ei koskaan näe 100 prosenttisella varmuudella, vauvat kun kehittyvät hiukan eri tahtia. Hän pysäytti kuvan suttuisen näköiseen kohtaan, joka oli vauvan jalat ja pylly alhaalta päin kuvattuna, ja kysyi, että katsokaas siitä kumpi on. Katsoimme kuvaa ilman, että kumpikaan sai siitä mitään tolkkua, mutta hyvin selkeä tyttöhän se kuulemma oli! :) Meidän pieni tytön tylleröisemmehän se siellä. Minun suvussani suuri osa on tyttöjä, varsinkin äitini puolelta, mutta miehen suvussa on vallinnut ukkovalta. Joten siellä moni uskoi sen olevan poika. :)
Ultrasta lähdettiin hymyssä suin, ei mennyt vaaleanpunaisetkaan vaatteet hukkaan. :) Samalla reissulla, kun kerran Helsingissä oltiin, käytiin allekirjoittamassa vuokrasopimus uuteen kotiimme. Eli meillä muutto edessä parin viikon päästä. Mainitsin aiemmin, että oltiin menoss katsomaan yhtä asuntoa ja siihen samaiseen nyt muutamme. Asunto sijaitsee oikein kivassa paikassa ja on alimmassa kerroksessa, eli rattaillakin on helppo kulkea. Asunto on uudempi ja muutenkin kivempi ja siistimpi kuntoinen, kuin tämän hetkinen. Ainut miinuspuoli muutossa on tietenkin itse muutto. Paljon on pakattavaa ja läpi käytävää ja siivottavaa. Mitään turhaa en halua uuteen asuntoon viedä, vaan kaikesta sellaisesta hankkiudutaan eroon. Jonkin verran olen jo pakannut, mutta paljon on vielä tehtävää. Onneksi muuttomiehiä muuttopäivälle on saatu reilusti ja maalausapuakin uuteen asuntoon on jo tiedossa. :) Eiköhän se siitä. Tulee tehtyä kunnon siivouskin ennen pikkuisen saapumista maailmaan.
Ai niin, synnytyssairaala tuskin on nyt Naistenklinikka, kun se tosiaan on remontissa, mutta täytyy nyt hiukan miettiä Jorvin ja Kätilöopiston välillä. Kätilöopistoa olen kyllä miettinyt, kun siitä, että synnytyssalissa on porukkaa kun pipoa, voi olla jotain hyötyäkin, tarkoitan siis opiskelijoita sun muita.
Käytiin myös lapsimessuilla sunnuntaina. Oli kyllä kiva kokemus, vaikka oma lapsi mahassa vielä onkin. Mukaan tarttui söpö muumikassi, vaippoja ja tutti. Paljon muutakin kivaa olisi varmasti ollut, mutta nuorimmille seuralaisille (alle 1v ja 3v) vajaan parin tunnin kiertely oli ihan tarpeeksi. :)
Tällä kertaa mentiin Naistenklinikalle autolla ja parkkiin ajettiin parkkihalliin, joka tosin oli aika täynnä, saatiin varmaan vika paikka. Kiirehdittiin äippäpolille, kun oltiin jo melkeen myöhässä, tosin viimeksihän jouduttiin odottaa tosi kauan omaa vuoroa. Tällä kertaa ajat oli aikalailla kohillaan ja päästiin kätilön vastaanotolle melkein heti. Sitten vain pöydälle pötköttämään ja paita ylös. Tosin taas löytyi jotain valittamista, kun ultrauksen kuvaruutu oli hyvin pieni ja kilometrin päässä, että olis melkein kiikarit pitänyt olla, että olisin jotain siitä nähnyt. Mutta tärkeintä oli tietenkin kuulla, kun kätilö selosti samalla kuinka kaikki vaikutti olevan oikein hyvin ja normaalisti kehittynyttä. Istukka sijaitsi takana eikä ollut lähellä kohdun suuta, joka oli hyvä juttu. Vauva siellä myös väänteli hyvinkin akrobaattisia liikkeitä, kuten nosteli jalkaansa pään viereen. Pää oli painuksissa rintaa vasten ja käsi korvan vierellä. Isukki sanoi heti, että dj:n otteet, isäänsä on tullut. :D
Hetken siinä tutkittuaan kätilö kysyi haluamme tietää sukupuolen. No, tottahan toki! Hän muistutti vielä, että ultrasta sukupuolta ei koskaan näe 100 prosenttisella varmuudella, vauvat kun kehittyvät hiukan eri tahtia. Hän pysäytti kuvan suttuisen näköiseen kohtaan, joka oli vauvan jalat ja pylly alhaalta päin kuvattuna, ja kysyi, että katsokaas siitä kumpi on. Katsoimme kuvaa ilman, että kumpikaan sai siitä mitään tolkkua, mutta hyvin selkeä tyttöhän se kuulemma oli! :) Meidän pieni tytön tylleröisemmehän se siellä. Minun suvussani suuri osa on tyttöjä, varsinkin äitini puolelta, mutta miehen suvussa on vallinnut ukkovalta. Joten siellä moni uskoi sen olevan poika. :)
 |
| Pikkuisen sivuprofiili leuka rinnassa |
Ultrasta lähdettiin hymyssä suin, ei mennyt vaaleanpunaisetkaan vaatteet hukkaan. :) Samalla reissulla, kun kerran Helsingissä oltiin, käytiin allekirjoittamassa vuokrasopimus uuteen kotiimme. Eli meillä muutto edessä parin viikon päästä. Mainitsin aiemmin, että oltiin menoss katsomaan yhtä asuntoa ja siihen samaiseen nyt muutamme. Asunto sijaitsee oikein kivassa paikassa ja on alimmassa kerroksessa, eli rattaillakin on helppo kulkea. Asunto on uudempi ja muutenkin kivempi ja siistimpi kuntoinen, kuin tämän hetkinen. Ainut miinuspuoli muutossa on tietenkin itse muutto. Paljon on pakattavaa ja läpi käytävää ja siivottavaa. Mitään turhaa en halua uuteen asuntoon viedä, vaan kaikesta sellaisesta hankkiudutaan eroon. Jonkin verran olen jo pakannut, mutta paljon on vielä tehtävää. Onneksi muuttomiehiä muuttopäivälle on saatu reilusti ja maalausapuakin uuteen asuntoon on jo tiedossa. :) Eiköhän se siitä. Tulee tehtyä kunnon siivouskin ennen pikkuisen saapumista maailmaan.
Ai niin, synnytyssairaala tuskin on nyt Naistenklinikka, kun se tosiaan on remontissa, mutta täytyy nyt hiukan miettiä Jorvin ja Kätilöopiston välillä. Kätilöopistoa olen kyllä miettinyt, kun siitä, että synnytyssalissa on porukkaa kun pipoa, voi olla jotain hyötyäkin, tarkoitan siis opiskelijoita sun muita.
Käytiin myös lapsimessuilla sunnuntaina. Oli kyllä kiva kokemus, vaikka oma lapsi mahassa vielä onkin. Mukaan tarttui söpö muumikassi, vaippoja ja tutti. Paljon muutakin kivaa olisi varmasti ollut, mutta nuorimmille seuralaisille (alle 1v ja 3v) vajaan parin tunnin kiertely oli ihan tarpeeksi. :)
sunnuntai 14. huhtikuuta 2013
Melkein puoliväli
Puoliväli lähestyy (19. viikko nyt) ja enää pari viikkoa rakenneultraan, jossa toivottavasti nähdään, että kaikki olisi hyvin ja jopa, että kumpi olisi tulossa. Elämää mahassa tuntuu riittävän, välillä dopplerilla kuunnellessa meinaa kuulo lähteä, kun pikkuinen päättää harjoittaa käsi- ja jalkalihastreeniä. :) Liikkeet jopa tuntuvat jo aina välillä, hyvin hentoina toki vielä.
Ihan ei ole kuitenkaan vain ruusuilla tanssimista taas ollut. Minulla oli virtsatientulehdus tuossa hetki sitten ja söin siihen antibioottikuurin, ensi viikolla käyn kontrollissa, että tulehdus on varmasti poissa. Myös tyroksiiniarvot otetaan taas ensiviikolla. Kävin myös viikko sitten avoneuvolassa, jonne saa mennä ilman ajan varausta, kun viikonloppuna minulla oli hyvinkin heikko olo ja pyörrytti koko ajan. Neuvolassa mittasivat verenpaineen ja hemoglobiinin, kun veikkasin jommankumman olevan pielessä, mutta kaikki olikin hyvin ja itse asiassa raudan syömistä pitikin vähentää. Hoitaja totesi oireideni vain olevan raskauteeni liittyvää. No, noiden oireiden suhteen on ollut nyt taas parempi olo. Mutta se mikä on vielä vaivannut, on jo noin kuukauden kestänyt kamala päänsärky, johon ei särkylääkkeetkään auta. Mietin, että pitäisi varmaan kokeilla akupunktiota.
Ollaan tänään menossa katsomaan yhtä asuntoa. Sijainti on tosi kiva ja tilaakin olisi vähän enemmän, mutta vuokra on kyllä aikamoisen korkea. No, täytyy vähän laskeskella kannattaako. Tässä vaiheessa raskautta vielä jotenkin pystyisin muuttoa järjestellä, tosin muut saisivat hoitaa kantamisen. :) Tulisi kuitenkin muuton yhteydessä tehtyä kunnon siivouskin vauvaa ajatellen. Saas nähdä. :)
Ihan ei ole kuitenkaan vain ruusuilla tanssimista taas ollut. Minulla oli virtsatientulehdus tuossa hetki sitten ja söin siihen antibioottikuurin, ensi viikolla käyn kontrollissa, että tulehdus on varmasti poissa. Myös tyroksiiniarvot otetaan taas ensiviikolla. Kävin myös viikko sitten avoneuvolassa, jonne saa mennä ilman ajan varausta, kun viikonloppuna minulla oli hyvinkin heikko olo ja pyörrytti koko ajan. Neuvolassa mittasivat verenpaineen ja hemoglobiinin, kun veikkasin jommankumman olevan pielessä, mutta kaikki olikin hyvin ja itse asiassa raudan syömistä pitikin vähentää. Hoitaja totesi oireideni vain olevan raskauteeni liittyvää. No, noiden oireiden suhteen on ollut nyt taas parempi olo. Mutta se mikä on vielä vaivannut, on jo noin kuukauden kestänyt kamala päänsärky, johon ei särkylääkkeetkään auta. Mietin, että pitäisi varmaan kokeilla akupunktiota.
Ollaan tänään menossa katsomaan yhtä asuntoa. Sijainti on tosi kiva ja tilaakin olisi vähän enemmän, mutta vuokra on kyllä aikamoisen korkea. No, täytyy vähän laskeskella kannattaako. Tässä vaiheessa raskautta vielä jotenkin pystyisin muuttoa järjestellä, tosin muut saisivat hoitaa kantamisen. :) Tulisi kuitenkin muuton yhteydessä tehtyä kunnon siivouskin vauvaa ajatellen. Saas nähdä. :)
maanantai 1. huhtikuuta 2013
2. neuvola
Toka neuvola oli viikko sitten. Kaikki muuten oikein hyvin, paitsi rautaa piti ruveta syömään, kun oli hemoglobiinit tippuneet. Mikä sinänsä oli hyvä asia, sillä siitä ainakin huomasi, että vauva oli ottanut omansa. Kuunneltiin sydänääniä, mikä tällä kertaa ei ollut niin erikoisen hienoa, kun oltiin jo totuttu kotonakin kuuntelemaan. :) Sydän pumppasi 150 kertaa minuutissa. Seuraava neuvola onkin ensi kuun puolessa välissä ja silloin saan raskaustodistuksen kelaa varten ja sitten voikin jo hakea äityispakkausta jne.
17. viikko on pyörähtänyt jo käyntiin ja eilen illalla huomasin, että maha on alkanut pompsahtaa esiin ihan niin, että sen pienen kummun jo tuntee, vaikka talvitakki ei olekaan mennyt kiinni enää muutamaan viikkoon. No, sydänäänten etsiminen dopplerilla olikin nyt helppoa, kun asetti dopplerin vain kummun päälle. Olikin aikamoinen ravirata, niin hyvin äänet kuului.
Vaunut kerkesin hankkia jo silloin vajaa 1,5 vuotta sitten ja ne ovat olleet anoppilassa odottamassa aikaansa. Kävinkin tuossa yksi päivä napsimassa niistä vähän kuvia, kun en enää oikein muistanut millaiset ne edes olivat. Onnekseni ihastuin niihin taas uudestaan. Mallihan oli sellainen kuin Akjax Viking, ihan perus yhdistelmävaunut. Vaunujen mukana tilasin myös turvakaukalon, jonka saa kiinni runkoon. Ja kuosinhan sain valita itse. Päädyin tuolloin sellaiseen suklaan ruskean ja beigen yhdistelmään. Kivat oli vieläkin. :) Mukana oli myös hoitolaukku samaa sävyä. Vaunut on ihanan kevyet työntää ja kääntyvät pienessäkin tilassa kääntyvien etukumipyörien ansiosta. Renkaat on tosiaan isot ilmatäytteiset kumipyörät, joten hankalammassakin maastossa kulkeminen pitäisi onnistua. Muutkin herkut tuli mukana, kuten sade- ja hyttyssuoja.
17. viikko on pyörähtänyt jo käyntiin ja eilen illalla huomasin, että maha on alkanut pompsahtaa esiin ihan niin, että sen pienen kummun jo tuntee, vaikka talvitakki ei olekaan mennyt kiinni enää muutamaan viikkoon. No, sydänäänten etsiminen dopplerilla olikin nyt helppoa, kun asetti dopplerin vain kummun päälle. Olikin aikamoinen ravirata, niin hyvin äänet kuului.
Vaunut kerkesin hankkia jo silloin vajaa 1,5 vuotta sitten ja ne ovat olleet anoppilassa odottamassa aikaansa. Kävinkin tuossa yksi päivä napsimassa niistä vähän kuvia, kun en enää oikein muistanut millaiset ne edes olivat. Onnekseni ihastuin niihin taas uudestaan. Mallihan oli sellainen kuin Akjax Viking, ihan perus yhdistelmävaunut. Vaunujen mukana tilasin myös turvakaukalon, jonka saa kiinni runkoon. Ja kuosinhan sain valita itse. Päädyin tuolloin sellaiseen suklaan ruskean ja beigen yhdistelmään. Kivat oli vieläkin. :) Mukana oli myös hoitolaukku samaa sävyä. Vaunut on ihanan kevyet työntää ja kääntyvät pienessäkin tilassa kääntyvien etukumipyörien ansiosta. Renkaat on tosiaan isot ilmatäytteiset kumipyörät, joten hankalammassakin maastossa kulkeminen pitäisi onnistua. Muutkin herkut tuli mukana, kuten sade- ja hyttyssuoja.
 |
| Vaunuosa |
 | |
| Ratasosa |
 |
| Turvakaukalo |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)