Oli siis keskenmeno nro 3 rv10+0. No osasin varautua tähän jo muutamia päiviä ennen tuomiota, sillä minulla alkoi alkuviikosta samankaltaiset oireet kuin viime kerralla, vaikka raskaus olikin nyt paljon aikaisemmassa vaiheessa. Perjantaipäivänä vuoto alkoi vastata jo kuukautisia ja pe-la yönä alkoi kivuliaat supistukset ja runsas vuoto. Siinä sitten mietittiin lähteäkö Nasitenklinikalle päivystykseen vai kestäisiköhän sitä aamuun asti. Aamuyöstä soitin sitten Naistenklinikalle ja ystävällinen kätilö neuvoi puhelimessa osaavasti. Neuvoi mitä lääkkeitä kannattaa ottaa ja, että aamulla olisi hyvä lähteä Jorviin. Otin lääkkeet ja sain nukuttua muutamia tunteja. Aamulla supistuksia ei ollut ja verenvuotokin oli vähentynyt. Soitin Jorviin ja positiiviseksi yllätykseksi minua pyydettiin heti Jorviin. Siellä ultrattiin, ja kuten arvelinkin, sikiöpussi sun muut eivät olleet vielä tulleet ulos, mutta sikiö vastasi viikkoja 6+, eikä sykettä ollut. Lääkäri antoi vaihtoehdoksi odottaa tai lääkkeellisen tyhjennyksen. Halusin kipujen loppuvan nopeasti, joten valitsin lääkkeet. Olisimme myös saaneet jäädä osastolle, mutta lähdin mieluummin kotiin, sairaalassa odottelu, kun olisi varmaankin ollut pitkästyttävää. No, se valinta olikin ehkä väärä. Kotona otin tyhjennyslääkkeet (Cytotec 0,2mg x 4) ja kipulääkkeet (Panadol 1g + Panacod 500mg/30mg + Burana 400mg). Supistukset olivat jo hieman alkaneet ennen lääkkeiden ottoa ja lääkkeet vahvistivat niitä melkein välittömästi. Kivut olivat kamalat ja kipulääkkeistä ei tuntunut olevan mitään hyötyä. Tavaraa tuli uloskin paljon, mutta kivut eivät tuntuneet hellittävän. Aloin olla jo liian väsynyt kestämään kipua ja mies soitti Jorviin. Jorvissa kertoivat kovienkin kipujen kuuluvan asiaan, mutta jos tilanne tuntuisi mahdottomalta voisimme mennä Jorviin koska vain. Se oli lohduttavaa kuulla. Vaikka siis Jorvin naistentautien päivystys on vain klo 8-20, omansa kuulemma hoitavat kellon ympäri. Tuo olisi ollut hyvä tietää jo aiemminkin. No, pian tuon puhelun jälkeen supistukset alkoivat helpottaa, myös lämmitetty kauratyyny taisi auttaa. Sen jälkeen vointi helpotti. Nyt on vielä jälkisupistuksia, välillä aika voimakkaitakin ja vuotoa tietenkin myös. Täytyy toivoa, että kaikki olisi tullut jo pois, että pahin olisi jo takana. Ensi kerralla aion luultavastikin jäädä suosiolla sairaalaan, siellä voi tarvittaessa saada kipulääkettä suoraan suoneen ja muutenkin apu on lähellä, jos hankalaksi käy. Tietysti toivon, ettei seuraavaa kertaa tulisi...ikinä.
Henkisesti olen pettynyt. Saammekohan koskaan lasta... No, paperimme lähetetään nyt joidenkin hormoniasiantuntioiden tutkittavaksi, jos niistä olisi sitten vaikka apua. Nyt odotellaankin sitten taas kutsua Jorviin. Jos seuraavassa raskaudessa saisi vaikka sitä keltarauhashormonia, se on kuulemma joillain auttanut. Ja onhan niitä jotain muitakin.. Kovinkaan montaa keskenmenoa en enää henkisesti enkä fyysisesti kyllä jaksa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti