Taas on meitä kaksi vain

Oli siis keskenmeno nro 3 rv10+0. No osasin varautua tähän jo muutamia päiviä ennen tuomiota, sillä minulla alkoi alkuviikosta samankaltaiset oireet kuin viime kerralla, vaikka raskaus olikin nyt paljon aikaisemmassa vaiheessa. Perjantaipäivänä vuoto alkoi vastata jo kuukautisia ja pe-la yönä alkoi kivuliaat supistukset ja runsas vuoto. Siinä sitten mietittiin lähteäkö Nasitenklinikalle päivystykseen vai kestäisiköhän sitä aamuun asti. Aamuyöstä soitin sitten Naistenklinikalle ja ystävällinen kätilö neuvoi puhelimessa osaavasti. Neuvoi mitä lääkkeitä kannattaa ottaa ja, että aamulla olisi hyvä lähteä Jorviin. Otin lääkkeet ja sain nukuttua muutamia tunteja. Aamulla supistuksia ei ollut ja verenvuotokin oli vähentynyt. Soitin Jorviin ja positiiviseksi yllätykseksi minua pyydettiin heti Jorviin. Siellä ultrattiin, ja kuten arvelinkin, sikiöpussi sun muut eivät olleet vielä tulleet ulos, mutta sikiö vastasi viikkoja 6+, eikä sykettä ollut. Lääkäri antoi vaihtoehdoksi odottaa tai lääkkeellisen tyhjennyksen. Halusin kipujen loppuvan nopeasti, joten valitsin lääkkeet. Olisimme myös saaneet jäädä osastolle, mutta lähdin mieluummin kotiin, sairaalassa odottelu, kun olisi varmaankin ollut pitkästyttävää. No, se valinta olikin ehkä väärä. Kotona otin tyhjennyslääkkeet (Cytotec 0,2mg x 4) ja kipulääkkeet (Panadol 1g + Panacod 500mg/30mg + Burana 400mg). Supistukset olivat jo hieman alkaneet ennen lääkkeiden ottoa ja lääkkeet vahvistivat niitä melkein välittömästi. Kivut olivat kamalat ja kipulääkkeistä ei tuntunut olevan mitään hyötyä. Tavaraa tuli uloskin paljon, mutta kivut eivät tuntuneet hellittävän. Aloin olla jo liian väsynyt kestämään kipua ja mies soitti Jorviin. Jorvissa kertoivat kovienkin kipujen kuuluvan asiaan, mutta jos tilanne tuntuisi mahdottomalta voisimme mennä Jorviin koska vain. Se oli lohduttavaa kuulla. Vaikka siis Jorvin naistentautien päivystys on vain klo 8-20, omansa kuulemma hoitavat kellon ympäri. Tuo olisi ollut hyvä tietää jo aiemminkin. No, pian tuon puhelun jälkeen supistukset alkoivat helpottaa, myös lämmitetty kauratyyny taisi auttaa. Sen jälkeen vointi helpotti. Nyt on vielä jälkisupistuksia, välillä aika voimakkaitakin ja vuotoa tietenkin myös. Täytyy toivoa, että kaikki olisi tullut jo pois, että pahin olisi jo takana. Ensi kerralla aion luultavastikin jäädä suosiolla sairaalaan, siellä voi tarvittaessa saada kipulääkettä suoraan suoneen ja muutenkin apu on lähellä, jos hankalaksi käy. Tietysti toivon, ettei seuraavaa kertaa tulisi...ikinä.
Henkisesti olen pettynyt. Saammekohan koskaan lasta... No, paperimme lähetetään nyt joidenkin hormoniasiantuntioiden tutkittavaksi, jos niistä olisi sitten vaikka apua. Nyt odotellaankin sitten taas kutsua Jorviin. Jos seuraavassa raskaudessa saisi vaikka sitä keltarauhashormonia, se on kuulemma joillain auttanut. Ja onhan niitä jotain muitakin.. Kovinkaan montaa keskenmenoa en enää henkisesti enkä fyysisesti kyllä jaksa.

Kuulumisia 9+1

Mitään kovinkaan kummoista ei ole tapahtunut sitten viime kirjoituksen. Np-ultraa yhä odotellaan, yksityiselle en nyt ole mennyt, kun ei mitään negatiivisia oireita ole ollut, eli tällä hetkellä uskon, että kaikki ok. Viikko sitten minulla oli omituinen elohiiri alavatsassa, tuntui, että olisi kohdussa ollut. Elohiiri kesti muutaman tunnin ja oli välillä jopa niin voimaksas, että mieskin tunsi sen, kun piti kättään vatsan päällä. Netistä kuitenkin lueskelin ja ilmeisesti on ihan normaalia, kohtu kun on lihas, se voi kasvaessaan alkuraskaudessa nykiä elohiiren tapaan. Mutta aika jännältä se kyllä tuntui. :D

Osa miehen sukulaisista tietää jo raskaudesta, kun oltiin sukujuhlissa viikko sitten ja siellä joutui kuoharista ja viinistä kieltäytymään ja se tietenkin herätti kysymyksiä... :D Muutamat ystävätkin ovat jo tietoisia, mutta paljoakaan emme ole tästä vielä kailottaneet. Haluan ultrasta vahvistuksen. Toki, jos joku on suoraan kysynyt aiheesta, olen kertonut, meillä kun tuttavapiiri tietää lapsihaaveistamme ja siihen liittyvistä ongelmista. Olen siis asioista melkolailla avoimesti ihmisille puhunut.

Oireistakin pitää taas sen verran mainita, että huonovointisuutta on ollut jonkin verran. Ei onneksi siinä määrin kuin viimeksi, kun en voinut mitään oikein edes syödä, mutta oksu on lentänyt pari kertaa ja monta kertaa on ollut lähellä. Huonoa oloa on onneksi harvoin, mutta kun se tulee, se tulee kunnolla. Myös hajuille olen ollut todella herkkä. Alkuraskauden vatsan turvotus on alkanut kaiketi hellittää.

Näin muuten unta ultrasta ja masu-asukki oli siinä selkeä poika... tosin unen ultra oli aikamoinen kaaos (jäänyt varmaan traumoja viime käynnistä), joten unen ultra voi olla väärässäkin. :D Tyttöä meillä vähän niin kuin toivottaisiin, mutta kyllä poikakin kelpuutetaan ;D Pojalle olisi nimikin jo valmiina.
Viime raskaudessa oltiin miehen kanssa ihan varmoja, että tyttö olisi, ja niinhän se olikin, mutta nyt ei kummallakaan oikein ole mitään vahvaa fiilistä... Pelottelin miestä, että siellä on varmaan molemmat, mutta tuskimpa nyt oikeasti kuitenkaan.. :) Aika sen näyttää.

Kuulumisia 7+3

Viime viikolla meillä oli eka neuvola ja varhaisultra. Neuvolassa ei tapahtunut mitään sen kummempaa. Oma neuvolan tätimme oli kesälomailemassa, joten meillä oli eräs toinen, oikein mukava tyyppi tämäkin. Jutusteltiin perusasiat ja meillähän oli aika hyvin muistissa kaikki edelliseltä kerralta. Papereitakaan ei oikeastaan otettu mukaan, kun on tallessa viime kerralta. Tietty saatiin äitiyskortti ja lähete verikokeisiin. Lasketun ajan laskevat näköjään hieman erilailla, kuin nettilaskurit, kun neuvolan mukaan LA onkin 15.2.2013. Verenpaineet ja hemoglobiinithan siellä mitattiin ja kaikki oli normaaleja. Sokerirasituskokeisiin joudun ikäni ja painoni puolesta, tehdään siis yli 25v ensisynnyttäjille ja jos painoindeksi on yli jonkin rajan. Tämä koe on kuulemma aika inhottava, kun pitää juoda tyhjään vatsaan jotain kamalaa sokerilitkua, koe tosin tehdään muistaakseni vasta noin rv 26. Yksi muutos neuvolajutuissa oli tullut viime kerran jälkeen; oikeasti seuraava neuvolakäynti olisi ollut vasta rv 26. Eli aikas pitkä aika olisi ollut välissä, mutta minulle laitettiin kuitenkin yksi käynti suunnilleen rv 16, jolloin ainakin sydänääniä kuunnellaan.

Varhaisultra ei sitten ollutkaan niin kiva kokemus. Ultra tehtiin naistentautien polin puolella Jorvissa. Lääkäri oli eri kuin viimeksi samaisella osastolla. Ultraus oli aikalailla nopeahko ja lääkäri ei löytänyt sydänääniä. Kohdun sisällä raskaus kuitenkin oli. Se, että sydänääniä ei varhaisultrassa löydy, on suht normaalia, minulla ultra oli rv 6+6 ja se oli nyt turhan aikaisin. Se mikä on harmillista, Jorvi ei tarjoa mahdollisuutta uusia varhaisultraa varmistaakseen sydänääniä, tämäkin lääkäri vain tokaisi, että nyt joudut sitten odottaa np-ultraan tai sitten menet yksityiselle, jos haluat mielenrauhan. Just. Ei sillä, ettäkö olisi jotain oireita, jotka antaisivat ymmärtää, ettei kaikki olisi hyvin, mutta minun raskaushistoriani ei anna kovin varmaa fiilistä. Lääkärikään ei ollut mielestäni paras mahdollinen. Hän vaikutti suhteellisen epäosaavalta ja tietämättömältä, eikä häntä tuntunut muutenkaan kiinnostavan asiamme. Seuraava käynti on onneksi äitiyspolin puolella ja ultrauksen tekee kätilö, joka luultavasti on pätevämpi ja mukavampikin kuin tuo lääkäri.
No, vielä en ole päättänyt menenkö yksityiselle, maksaa meinaan aikalailla. Tosin voi sen ajatella olevan pieni hinta omasta mielenrauhasta. Np-ultra -ajan sain 1.8., jolloin olisi rv 11+5.

Muuten olemme malttaneet pitää suht matalaa profiilia raskauden suhteen. Kovinkaan moni ei siitä edes vielä tiedä. Lisäksi olen malttanut olla ostamatta mitään vauva-juttuja, tosin ei ole kauheasti tehnyt mielikään, kun mikään ei ole vielä varmaa. Yleensä sanotaan, että 12. viikon jälkeen olisi suurin riski ohi, niin en kyllä luultavasti uskalla siinä vaiheessakaan huokaista vielä helpostuksesta. Ehkä puolen välin jälkeen..

Kävin eilen katsomassa ensikertaa ystäviemme pientä poikaa (3vk) ja oli kyllä suloinen vauva. Hieman oli samaa näköä, kuin isosiskossaan vauvana, mutta selkeästi kuitenkin poika. :) Paljon hän söi, itki, kakkasi ja nukkui, kuten tuon ikäisillä on tapana. :D