Arvaa kumpi!

Hihiih, tänään oli ultraus numero 5. Eli jo 5. kerta, kun pikkuista on ikuistettu paperille, tämä oli siis rakenneultra. Kaikki oli hyvin ja normaalisti. Pienoikaisen paino oli sellaisen 360 grammaa ja viikot vastasi muutenkin juuri päivälleen oikeaa.

Tällä kertaa mentiin Naistenklinikalle autolla ja parkkiin ajettiin parkkihalliin, joka tosin oli aika täynnä, saatiin varmaan vika paikka. Kiirehdittiin äippäpolille, kun oltiin jo melkeen myöhässä, tosin viimeksihän jouduttiin odottaa tosi kauan omaa vuoroa. Tällä kertaa ajat oli aikalailla kohillaan ja päästiin kätilön vastaanotolle melkein heti. Sitten vain pöydälle pötköttämään ja paita ylös. Tosin taas löytyi jotain valittamista, kun ultrauksen kuvaruutu oli hyvin pieni ja kilometrin päässä, että olis melkein kiikarit pitänyt olla, että olisin jotain siitä nähnyt. Mutta tärkeintä oli tietenkin kuulla, kun kätilö selosti samalla kuinka kaikki vaikutti olevan oikein hyvin ja normaalisti kehittynyttä. Istukka sijaitsi takana eikä ollut lähellä kohdun suuta, joka oli hyvä juttu. Vauva siellä myös väänteli hyvinkin akrobaattisia liikkeitä, kuten nosteli jalkaansa pään viereen. Pää oli painuksissa rintaa vasten ja käsi korvan vierellä. Isukki sanoi heti, että dj:n otteet, isäänsä on tullut. :D

Hetken siinä tutkittuaan kätilö kysyi haluamme tietää sukupuolen. No, tottahan toki! Hän muistutti vielä, että ultrasta sukupuolta ei koskaan näe 100 prosenttisella varmuudella, vauvat kun kehittyvät hiukan eri tahtia. Hän pysäytti kuvan suttuisen näköiseen kohtaan, joka oli vauvan jalat ja pylly alhaalta päin kuvattuna, ja kysyi, että katsokaas siitä kumpi on. Katsoimme kuvaa ilman, että kumpikaan sai siitä mitään tolkkua, mutta hyvin selkeä tyttöhän se kuulemma oli! :) Meidän pieni tytön tylleröisemmehän se siellä. Minun suvussani suuri osa on tyttöjä, varsinkin äitini puolelta, mutta miehen suvussa on vallinnut ukkovalta. Joten siellä moni uskoi sen olevan poika. :)

Pikkuisen sivuprofiili leuka rinnassa

Ultrasta lähdettiin hymyssä suin, ei mennyt vaaleanpunaisetkaan vaatteet hukkaan. :) Samalla reissulla, kun kerran Helsingissä oltiin, käytiin allekirjoittamassa vuokrasopimus uuteen kotiimme. Eli meillä muutto edessä parin viikon päästä. Mainitsin aiemmin, että oltiin menoss katsomaan yhtä asuntoa ja siihen samaiseen nyt muutamme. Asunto sijaitsee oikein kivassa paikassa ja on alimmassa kerroksessa, eli rattaillakin on helppo kulkea. Asunto on uudempi ja muutenkin kivempi ja siistimpi kuntoinen, kuin tämän hetkinen. Ainut miinuspuoli muutossa on tietenkin itse muutto. Paljon on pakattavaa ja läpi käytävää ja siivottavaa. Mitään turhaa en halua uuteen asuntoon viedä, vaan kaikesta sellaisesta hankkiudutaan eroon. Jonkin verran olen jo pakannut, mutta paljon on vielä tehtävää. Onneksi muuttomiehiä muuttopäivälle on saatu reilusti ja maalausapuakin uuteen asuntoon on jo tiedossa. :) Eiköhän se siitä. Tulee tehtyä kunnon siivouskin ennen pikkuisen saapumista maailmaan.

Ai niin, synnytyssairaala tuskin on nyt Naistenklinikka, kun se tosiaan on remontissa, mutta täytyy nyt hiukan miettiä Jorvin ja Kätilöopiston välillä. Kätilöopistoa olen kyllä miettinyt, kun siitä, että synnytyssalissa on porukkaa kun pipoa, voi olla jotain hyötyäkin, tarkoitan siis opiskelijoita sun muita.

Käytiin myös lapsimessuilla sunnuntaina. Oli kyllä kiva kokemus, vaikka oma lapsi mahassa vielä onkin. Mukaan tarttui söpö muumikassi, vaippoja ja tutti. Paljon muutakin kivaa olisi varmasti ollut, mutta nuorimmille seuralaisille (alle 1v ja 3v) vajaan parin tunnin kiertely oli ihan tarpeeksi. :)

Melkein puoliväli

Puoliväli lähestyy (19. viikko nyt) ja enää pari viikkoa rakenneultraan, jossa toivottavasti nähdään, että kaikki olisi hyvin ja jopa, että kumpi olisi tulossa. Elämää mahassa tuntuu riittävän, välillä dopplerilla kuunnellessa meinaa kuulo lähteä, kun pikkuinen päättää harjoittaa käsi- ja jalkalihastreeniä. :) Liikkeet jopa tuntuvat jo aina välillä, hyvin hentoina toki vielä.

Ihan ei ole kuitenkaan vain ruusuilla tanssimista taas ollut. Minulla oli virtsatientulehdus tuossa hetki sitten ja söin siihen antibioottikuurin, ensi viikolla käyn kontrollissa, että tulehdus on varmasti poissa. Myös tyroksiiniarvot otetaan taas ensiviikolla. Kävin myös viikko sitten avoneuvolassa, jonne saa mennä ilman ajan varausta, kun viikonloppuna minulla oli hyvinkin heikko olo ja pyörrytti koko ajan. Neuvolassa mittasivat verenpaineen ja hemoglobiinin, kun veikkasin jommankumman olevan pielessä, mutta kaikki olikin hyvin ja itse asiassa raudan syömistä pitikin vähentää. Hoitaja totesi oireideni vain olevan raskauteeni liittyvää. No, noiden oireiden suhteen on ollut nyt taas parempi olo. Mutta se mikä on vielä vaivannut, on jo noin kuukauden kestänyt kamala päänsärky, johon ei särkylääkkeetkään auta. Mietin, että pitäisi varmaan kokeilla akupunktiota.

Ollaan tänään menossa katsomaan yhtä asuntoa. Sijainti on tosi kiva ja tilaakin olisi vähän enemmän, mutta vuokra on kyllä aikamoisen korkea. No, täytyy vähän laskeskella kannattaako. Tässä vaiheessa raskautta vielä jotenkin pystyisin muuttoa järjestellä, tosin muut saisivat hoitaa kantamisen. :) Tulisi kuitenkin muuton yhteydessä tehtyä kunnon siivouskin vauvaa ajatellen. Saas nähdä. :)

2. neuvola

Toka neuvola oli viikko sitten. Kaikki muuten oikein hyvin, paitsi rautaa piti ruveta syömään, kun oli hemoglobiinit tippuneet. Mikä sinänsä oli hyvä asia, sillä siitä ainakin huomasi, että vauva oli ottanut omansa. Kuunneltiin sydänääniä, mikä tällä kertaa ei ollut niin erikoisen hienoa, kun oltiin jo totuttu kotonakin kuuntelemaan. :) Sydän pumppasi 150 kertaa minuutissa. Seuraava neuvola onkin ensi kuun puolessa välissä ja silloin saan raskaustodistuksen kelaa varten ja sitten voikin jo hakea äityispakkausta jne.

17. viikko on pyörähtänyt jo käyntiin ja eilen illalla huomasin, että maha on alkanut pompsahtaa esiin ihan niin, että sen pienen kummun jo tuntee, vaikka talvitakki ei olekaan mennyt kiinni enää muutamaan viikkoon. No, sydänäänten etsiminen dopplerilla olikin nyt helppoa, kun asetti dopplerin vain kummun päälle. Olikin aikamoinen ravirata, niin hyvin äänet kuului.

Vaunut kerkesin hankkia jo silloin vajaa 1,5 vuotta sitten ja ne ovat olleet anoppilassa odottamassa aikaansa. Kävinkin tuossa yksi päivä napsimassa niistä vähän kuvia, kun en enää oikein muistanut millaiset ne edes olivat. Onnekseni ihastuin niihin taas uudestaan. Mallihan oli sellainen kuin Akjax Viking, ihan perus yhdistelmävaunut. Vaunujen mukana tilasin myös turvakaukalon, jonka saa kiinni runkoon. Ja kuosinhan sain valita itse. Päädyin tuolloin sellaiseen suklaan ruskean ja beigen yhdistelmään. Kivat oli vieläkin. :) Mukana oli myös hoitolaukku samaa sävyä. Vaunut on ihanan kevyet työntää ja kääntyvät pienessäkin tilassa kääntyvien etukumipyörien ansiosta. Renkaat on tosiaan isot ilmatäytteiset kumipyörät, joten hankalammassakin maastossa kulkeminen pitäisi onnistua. Muutkin herkut tuli mukana, kuten sade- ja hyttyssuoja.

Vaunuosa

 

 

Ratasosa

Turvakaukalo