Tapahtuneesta on nyt kulunut aikaa, mutta haavat eivät ole parantuneet. Eivät ehkä ikinä. Nyt olemme siirtyneet lapsettomuudesta kärsivien jonon jatkoksi. Päivääkään ei ole kulunut ilman, että olisin miettinyt lastamme, joka ei maailmaamme päässytkään.
Jälkitarkastus oli kuukausia sitten. Syytä tapahtuneelle ei löytynyt, niin kuin ei yleensä löydykään. Positiivista oli se, että tapahtuneeseen suhtauduttiin vakavasti ja asioita ruvettiin tutkimaan tarkemmin. Saimme lähetteitä jos minkälaisiin kokeisiin kromosominäytteistä siemennestenäytteisiin. Ensimmäinen aikamme lapsettomuuspolille on tällä viikolla. Siellä kuulemme tulokset ja mietimme tulevaa. Yleensä tuloksissa ei selviä mitään, mutta niillä suljetaan isompia ongelmia pois. Positiivista oli kuulla myös se, että jos nyt joskus vielä tulisin raskaaksi, raskautta seurattaisiin paljon useammin, jotta mahdolliset ongelmatilanteet havaittaisiin ajoissa.
Jälkitarkastuksessa kysyin myös lapsemme sukupuolta. Tyttö se oli ollut, aivan niin kuin olimme aavistelleetkin.
Blogin nimi ei ehkä ole enää kovinkaan soveltuva aiheeseen, mutta luultavasti kirjoitan vielä lapsettomuuspolikäynnin jälkeen tuomiostamme.
Juhannuksesta voi tulla hankala. Olisi ollut laskettu aikamme. No, ehkä se aika joskus korjaa haavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti