Kaikenlaista

Tällä kertaa kirjottelen aikalailla eri tunnelmissa, katse kohti tuleivaisuutta... Olen taas raskaana. Laskettu aika olisi suunnilleen 16.2.2013. Olen siis nyt viikolla 4+5. Hyvinkin alkuvaiheessa siis vielä. Enkä kauheasti uskalla vielä iloita. Tottakai tämä on hienoa, että näinkin pian tammikuisen jälkeen, muitta hyvin varovaisin mielin tässä odotellaan taas. Neuvola on 26.6. ja varhaisultra 28.6. Varhaisultraa pääsinkin varailemaan jo samana päivänä, kun tein plussa-testin, sillä silloin oli myös aika Jorviin vastauksia kuulemaan. Tosin aika muutettiin puhelinajaksi Jorvin aloitteesta, sillä mitään poikkeavaa ei ollut löydetty, mikä kuitenkin on siis positiivista. Ja myöskään jatkotoimenpiteisiin ei ryhdytty, kun kerroin raskausuutisen lääkärille. :) Toivottavasti kolmas kerta toden sanoisi. Tosin todennäköisyydet pelaavat vielä meitä vastaan. Todenäköisyyksien mukaan, jos on ollut kaksi keskenmenoa, on kolmannessakin suuri riski, mutta neljännessä raskaudessa olisi jo todennäköisempää saada terve täysiaikainen vauva. Tiedä nyt sitten :D 
Tällä hetkellä minulla ainakin on ollut oikein hyvä olo. En muista milloin viimeksi raskasuoireet alkoivat, mutta ainakaan vielä ei ole ollut mitään kamalia pahoinvointeja tai syömisongelmia. Viimeksi kun ei oikein mitään pystynyt syömään ilman puistatusta. Nälkä on tosin taas ollut aikalailla kokoaikaista ja alavatsa turvoksissa. Olisi kyllä aika kiva, jos raskaus etenisi normaalisti ja pahoinvointia ei tulisikaan. No, aina saa toivoa :)

Ajattelin, että olisin aloittanut uuden blogin, kun on näitä ikäviäkin juttuja tänne tullut, mutta ehkäpä nyt kuitenkin kirjoittelen vielä tähän, kun meitä taas on kolme. :)

Ai niin, kirjoitin aikaisemmin ystävistämme, joiden laskettu aika oli samoihin aikoihin kuin meidän, he ovat nyt saaneet ihanan terveen pienen pojan kotiin. Onnea isälle, äidille ja isosiskolle!

Aika kuluu

Tapahtuneesta on nyt kulunut aikaa, mutta haavat eivät ole parantuneet. Eivät ehkä ikinä. Nyt olemme siirtyneet lapsettomuudesta kärsivien jonon jatkoksi. Päivääkään ei ole kulunut ilman, että olisin miettinyt lastamme, joka ei maailmaamme päässytkään.
Jälkitarkastus oli kuukausia sitten. Syytä tapahtuneelle ei löytynyt, niin kuin ei yleensä löydykään. Positiivista oli se, että tapahtuneeseen suhtauduttiin vakavasti ja asioita ruvettiin tutkimaan tarkemmin. Saimme lähetteitä jos minkälaisiin kokeisiin kromosominäytteistä siemennestenäytteisiin. Ensimmäinen aikamme lapsettomuuspolille on tällä viikolla. Siellä kuulemme tulokset ja mietimme tulevaa. Yleensä tuloksissa ei selviä mitään, mutta niillä suljetaan isompia ongelmia pois. Positiivista oli kuulla myös se, että jos nyt joskus vielä tulisin raskaaksi, raskautta seurattaisiin paljon useammin, jotta mahdolliset ongelmatilanteet havaittaisiin ajoissa.
Jälkitarkastuksessa kysyin myös lapsemme sukupuolta. Tyttö se oli ollut, aivan niin kuin olimme aavistelleetkin.
Blogin nimi ei ehkä ole enää kovinkaan soveltuva aiheeseen, mutta luultavasti kirjoitan vielä lapsettomuuspolikäynnin jälkeen tuomiostamme.
Juhannuksesta voi tulla hankala. Olisi ollut laskettu aikamme. No, ehkä se aika joskus korjaa haavat.