No niin, nyt on saatu muutto pois alta ja olisi kaikenlaista kirjoiteltavaa. Muutto oli rankkaa, mutta on nyt onneksi suurimmalta osalta ohi. Vielä on jonkin verran purettavaa, mutta kodiksi on jo keretty asettua. Uusi koti on kyllä tosi kiva ja kunhan saadaan loput laatikot purettua, päästää lasteenhuoneen kimppuun. Siellä olisi vielä tarkoitus maalata ja muutenkin sisustaa. :)
Viime perjantaina minulla oli sitten se sokerirasitustesti. Odotin sitä hieman kauhulla, sekä sen litkun juomisen takia paaston jälkeen, että itse tulosten takia, minulla kun on tuota ylipainoa, jolloin raskausdiabeteksen riski on suurempi. Ajat sokerirasitukseen olivat aika kortilla, johtuisiko sitten kesälomista jo, mutta ainoa sopiva aika löytyi hieman kauempaa Espoonlahden terveysaseman labrasta. Edellisiltana piti aloittaa paasto ja seuraavan kerran syödä sai sitten kaksi tuntia sen sokerilitkun juomisen jälkeen. Illalla nälkä oli tottakai hirmuinen, kun tiesi ettei saa syödä, vaikka ei sitä normaalistikaan tule enää illalla juurikaan syötyä. Aamulla lähdettiinkin ajoissa ruuhkien varalta. Mies tuli ystävällisesti pitämään minulle seuraa, kun testin aikana on paljon odottamista ja paljoa ei saisi sinä aikana liikkua.
No, tietenkään mitään ruuhkia ei ollut ja oltiin labrassa aika hyvissä ajoin, sitten tietenki aikanikin oli 20 minuuttia myöhässä. Ensin otettiin paastoarvo, joka oli ok ja sitten sain sen litkun. Se ei ollutkaan niin kamalaa kuin luulin. Maistui hyvin makealta hiilihapottomalta Spriteltä. Seuraava arvo mitattiin tuntia myöhemmin ja viimeinen kahden tunnin kuluttua litkun juomisesta. Kaikki arvot olivat kuulemma kohdallaan. Paastoarvo 5.0, 1h 9.0 ja 2h 8.0.
Maanantaina oli sitten neuvolalääkärin vuoro. Tosiaan aika oli eri neuvolaan, jossa normaalisti käyn, sillä omassa neuvolassani ei ilmeisesti ole neuvolalääkäreitä. Ja virtsanäyte, verenpaineen mittaus ja paino piti tosiaan mitata ja kirjata itse. No ei se nyt onneksi mitään rakettitiedettä ollut ja onnistuin siinä ihan kiitettävästi, löysin tilat jne. Lääkäriaika oli tottakai myöhässä ja muutenkin olin ollut taas ajoissa paikalla, niin sain odotella vuoroani aika kauan. Lääkärin vastaanotolla oli joku harjoittelija tai uusi työntekijä, josta minulta kysyttiin olisiko ok. Kävihän se minulle.
Ensin hän kyseli perusjuttuja, kuten supistuksista, turvotuksesta ja jalkojen kutinasta ja sitten piti käydä tutkimuspöydälle. Ensin hän tunnusteli hyvinkin kovakouraisesti missä asennossa vauva olisi ja tulkitsi sen olevan perätilassa, sitten otettiin sf-mitta eli kohdunpohjan korkeus häpyliitoksesta. Tämä lääkäri teki sen kyllä tarpeettoman kivuliaasti. Uskoisin, että sitä mittanauhaa ei tarvitse painaa niin kovaa vasten jo valmiiksi kipeitä luita. Olisi tehnyt mieli kysyä onko hän itse ollut raskaana ja onko hänen luitaan paineltu noin. :D
Sf-mitta oli liian suuri, 28cm. Kun käyrien mukaan näillä viikoilla pitäisi olla noin 20-25cm. Tuo 28cm vastaa käyrissä noin viikkoa 30. Sainkin nyt sitten kontrolliajan viikon päähän. Joskus kasvussa voi olla keskivaiheella jonkinlaisia spurtteja ja kasvu voi tasaantua myöhemmin, jos kasvu kuitenkin jatkuu liiallisena, sitten joudun kaiketi lisätutkimuksiin. Tuo liian suuri sf-mitta enteilee siis isokokoisesta vauvasta.
Sf-mittatohinan jälkeen kuunneltiin sydänääniä ja koska lääkäri ei vieläkään ollut varma miten päin vauva olisi siellä, hän myös ultrasi. Siellähän se pää alaspäin könötti sykkerössä. Tosi suttuinen tosin oli sen laitteen kuva, että ei kyllä vahingossakaan saanut muuta selvää kuin missä pää ja missä muu vartalo. Tämän jälkeen tehtiin myös tutkimus vielä sisältä käsin, että missä tilassa on kohdun kaula ja suu. Ihan oli ilmeisesti normaali sekin.
Lopuksi kysyin vielä lääkärin mielipidettä selkäni takia, kun paikat on sen verran löystyneet raskauden aikana, että välillä ei jalat kanna ollenkaan ja kävellessä vain rutina käy, mutta eipä hänellä oikein ollut mitään kommentoitavaa, mitään kun ei oikein pysty tehdä. Jumppaohjeita sain, mutta muutoin aika näyttää mitä loppuraskaus tuo tullessaan. Mutta hyvin hankalaa on kyllä liikkuminen ja nukkuminen ollut liitoskipujen, selän ja lonkkien takana. No enää muutama kuukausi.
Ai niin,
äityispakkauksenkin sain joskus viikko sitten. Sisältö oli ehkä jopa kivempi livenä, kuin odotin, tosin muutama järkkykuosi joukosta löytyy, mitä ei välttämättä tule kyllä käytettyä. Mutta haalarit varsinkin oli tosi tosi kivoja.
 |
| Äitiyspakkaus 2013 |
Muutoinkin tuli kelasta jo päätös kaikista vanhempainpäivärahoista sun muista, eli niitäkään ei tarvitse enää miettiä. Tällä viikolla pitäisi vielä tuo vakuutushakemus saada matkaan, muutoin sitä voi hakea vasta 2kk ikäiselle ja silloin ei enää korvata mahdollisia synnynnäisiä juttuja. Hirveän hintaista tosin, kun ottaa jo raskausaikana (eka vuosi noin 500€), mutta kyllä se mielestäni kannattaa, jos tuleekin jotain.
