perjantai 10. toukokuuta 2013

3. neuvola

Huomenna alkaa 23. raskausviikko ja tänään meillä oli ekaa kertaa 3. neuvola. Muut neuvolakäynnit on jo olleet tuttuja ennestään, mutta näin pitkällä ei olla aiemmin oltukaan. :)
Tällä kertaa jouduinkin itse tutkimaan virtsanäytteeni, kun seuraava neuvola onkin lääkärineuvola ja se on toisessa paikassa, jossa ei ole kuulemma hoitajia ollenkaan... Aika omituista kyllä, mutta kaipa se luonnistuu, kohta saa jo varmaan ultratakin itse itsensä...

No, itse neuvolakäynti oli muuten aika perusjuttuja. Hemoglobiini olikin 108 eli rautaa pitääkin nyt taas syödä. Tiedä nyt sitten mikä mittaustulos on ollut virheellinen, kun ei kenenkään hemoglobiini noin paljoa voi heitellä muutamissa viikossa (ensin 130, sitten 110, sitten 132 ja taas 108). Maha mitattiin ensi kerran ja ihan oli käyrien keskellä. Vaakalukemia itse pelästyin, mutta ainakaan neuvolantäti ei vielä siihen puuttunut, eli ehkä se oli vielä sallituissa rajoissa tuo painonnousu. Muuten käynnillä puhuttiinkin sitten siitä onko synnytyspelkoja tai muuta, mutta eipä se pelkääminen mitään auta, ulos sen vauvan on sieltä kuitenkin tultava ja helppoahan se ei koskaan ole. Eli odotan sitäkin jännityksellä ja mielenkiinnolla, mutta en kyllä missään nimessä pelosta puhuisi.

Tällä neuvolakäynnillä saatiin myös raskaustodistus, jolla saadaan hakea äitiyspakkausta ja muita kelan juttuja. Aika jänskää. Täytyy varmaan viikonlopun aikana tehdä hakemukset. :) Lisäksi varailtiin aikoja perhevalmennukseen, joka oli kuulemma jo ihan täynnä, kun paljon on syksyllä ensisynnyttäjiä tällä seudulla.

Kerroin myös harjoitussupistuksistani, joita minulla on ollut aina silloin tällöin, mutta kuulemma kun eivät ole tiheitä ja säännöllisiä, niin ne ovat ainoastaa hyvä asia. Kertovat kehon valmiudesta synnytykseen tai jotain sinne päin. Sitten jos ovat tiheästi toistuvia ja kivuliaita voi ollakin jo syytä huoleen. Neuvolalääkärissä tarkistavat kohdunkaulan tilanteen, joka kertoo tarkemmin jos syytä huoleen olisi, mutta en siis tässä vaiheessa ainakaan ole vielä huolestunut.

Muutto meillä lähestyy uhkaavaa vauhtia, mutta loppua pakkaamiselle ei vain näy. Paljon ollaan tehty, mutta paljon on vielä tehtävääkin. Onneksi muuttomme on liukuva eli joustovaraa on mukavasti, kun asunnot ovat viikon verran meillä päällekäin. Ehditään kivasti siivota vanhassa ja maalata uudessa. Ja muuttomatkaakin on vain parin kilometrin verran, että tavaraa on helppo kuskata pienissäkin erissä uuteen paikkaan. Yritän myös lohduttautua täällä rojujen keskellä sillä, että parin viikon päästä koko ruljanssi on ohi ja istuskelen uudessa siistissä ihanassa kodissa. Muuton jälkeen voisin myös vihdoin laittaa lisää kuviä jo hankkimistani vauvan vaatteista, vähän on jo selkeästi tyttöjen vaatteita joukossa. :)

Tämän hetkisiä tunnelmia :D