Kasassa 7+1

Kaikki toistaiseksi hyvin. Eilen käytiin tokaa kertaa siellä yksityisellä ja sydänäänet näkyi ultrassa ja kaikki ok. Tosin raskauden kestossa on vielä hieman epävarmuutta. Eli luultavasti on ainakin muutaman päivän myöhemmin saanut alkunsa kuin mitä kuukautiset antaisivat ymmärtää. Eli laskettu aika saattaa siis hyvinkin muuttua niskapoimu-ultrassa. Lääkäri varasikin meille vielä kolmannen ajan kolmen viikon päähän, kun haluaisi varmistaa raskauden keston, mutta luulempa, että perumme ajan, jos mitään yllättävää ei nyt tapahdu, sillä tuo lääkärissä juokseminen ei ole mitään halpaa lystiä. Eikä se jatkuva ultrauskaan hyödytä juurikaan.

Nyt sain sitten lääkäriltä kuitenkin ne keltarauhashormonit tueksi. No, lääkäri oli tietenkin määrännyt minulle uusia asettimellisia lääkkeitä, jotka olikin ihan kamalan hintaisia. Kuuden viikon satsi olisi maksanut noin 210e. Ja minun tapauksessani lääke on kuitenkin vain varmuuden vuoksi.. Lääkäri oli onneksi maininnut, että lääkkeen voi korvata toisella vastaavalla, joka oli kolmas osan edullisempi. Eli selvisimme lääkkeistä 80e:lla.  Toki ne asettimelliset olisi ollut helpompi saada asetettua, mutta ehkä tässä oppii, kun pitää alateitse kolmesti päivässä lääkitä itseään seuraavan kuuden viikon ajan...

Oireita on jo ollut hyvinkin selkeästi. Pahoinvointi on samankaltaista kuin reilu vuosi sitten, uutena oireena on tissien arkuus. Ja ainakin miehen mukaan mielialat vaihtelee kuin vuoristoradassa. :) Ehkäpä nämä vahvat oireet ovat hyvä merkki.

Ensi viikolla päästäänkin jo neuvolaan ja sieltä pyydetään sitten lähete Naisten Klinikalle, jossa hoidetaankin sitten nuo ultrat.

Pienen pieni ihmisen alku noin rv 5+6

Hyvää uutta vuotta!

Koitin tuossa aikaisemmin kirjoitella kännykän kautta, mutta se ei oikein onnistunut ja oli ilmeisesti julkaissutkin itsekseen keskeneräisen kirjoituksen... :D
No, joka tapauksessa. Vuosi on siis vaihtunut uuteen ja meillä se alkoikin mukavalla tavalla, kun raskaustesti näytti viikonloppuna plussaa. Alkuvaiheessahan se tosiaan taas on, mutta aika sen näyttää, mitä tuleman pitää. Kuukautisten mukaan nyt olisi rv 5+2.

Viimeisimmän keskenmenon jälkeen löysin netistä keskenmenoista kärsineiden ihmisten kokemuksia keltarauhashormonin käytöstä seuraavan raskauden ensimmäisen kolmanneksen ajalta. Mitään lääketieteellistä näyttöähän sen hyödystä ei ole, mutta monet keskenmenoista kärsineet ovat kertoneet saaneensa hormonin käytön seurauksena terveen, täysiaikaisen lapsen ja mitään merkittäviä haittavaikutuksiakaan ei pitäisi olla, joten joissain tapauksissa sitä määrätään "varmuuden vuoksi" niin halutessa. Niinpä tästä kiinnostuneena marssin yksityiselle reseptin toiveessa. Ajan sain tämän viikon maanantaille Adenovaan Tapiolaan. Lääkäri ja paikka oli sama, jossa vuosi sitten ikävemmissä asioissa olimme käyneet. Lääkäri katseli papereitaan ja huomasi, että olin vuosi sitten käynyt hänen vastaanotollaan ja olin silloin ollut raskaana. Nyt hän kysyikin, että onko kaikki mennyt kivasti sen käynnin jälkeen... No, sitten vain muistutin häntä missä merkeissä olimme hänen luonaan käyneet ja pahoitteli kovasti huonoa aloitustaan. Luettuaan tarkemmin omat kirjoituksensa, hän muisti tapauksemme. Kerroin sitten pikaisesti pääpiirteet edellisistä keskenmenoistani ja siirryin asiassa tähän raskauteen. Kerroin olevani kiinnostunut keltarauhashormonista. Hän kertoi lääkettä yleensä käytettävän keinohedelmöityksissä, mutta sanoi sen sopivan kuitenkin myös meidän tilanteeseemme. Sitten oli vuorossa ultraus, mutta siitä ei saanut sen suurempaa varmuutta raskaden varhaisen vaiheen takia. Hän löysi kuitenkin, jotain pientä, joka olisi saattanut vastata viikkoja 5-. Hän varasi meille kontrolliajan kahden viikon päähän. Silloin ultrassa pitäisi näkyä raskaus jo paremmin. Jos siellä silloin vielä on elämää, saan reseptin keltarauhashormoniin rv 12 asti. Sinänsä en ymmärrä miksen saanut niitä heti, kun ymmärsin netistä löytyneen tiedon pohjalta, että lääkkeen syöminen olisi aloitettava heti alkuvaiheessa.

No, tällä hetkellä olen kuitenkin ihan positiivisella mielellä tämän raskauden suhteen. Pahoinvointia on jo ollut ja kovaa väsymystä, mutta mitään viime kerran tyyppisiä alavatsakipuja ei ole tällä kertaa onneksi ollut, joka sekin voisi olla hyvä merkki. Ja itseasiassa olin jo joulun aikaan aivan varma, että olisin raskaana. :)

Neuvola meillä on varattuna 1. helmikuuta,  rv 8+4 taitaa silloin olla. Tässä raskaudessa aijomme pyytää neuvolasta lähetteen Naisten Klinikalle raskausajan seulontoihin. Saimme Jorvista tarpeeksemme, kun he viime keskenmenon jälkeen sähläsivät meidän papereiden kanssa jne. Aluksi sanoivat, että meistä otettaisiin vielä jotain kokeita ja, että kutsu tulisi perästä. Mitään ei kuitenkaan kuulunut ja soitin alkutalvesta perään. He pahoittelivat ja kertoivat, että paperimme oli jo arkistoitu, siksi kutsua ei ollut tullut. Myöhemmin selvisi vielä, että mukamas kaikki kokeetkin olisi jo tehty. Tiedä sitten. Puhelimessa valitin myös omituisista kuukautisistani, jotka alkoivat viimeisimmän keskenmenon jälkeen, toiveena vaikkapa jälkitarkastus, mutta vastaus oli vain, että mene yksityiselle tai hanki lähete lääkäriltä. Just.

No, nyt en sitten tiedä olisiko minulla oikeus julkisen varhaisultraan vai ei, mutta sillä ei nyt ole merkitystä, kun olemme kuitenkin nyt menossa Adenovaan. Kallistahan se tosin on. Ultraus ja lääkärin vastaanotto muistaakseni kela-korvausten jälkeen noin 150e.

Tapauksestamme on kuulemma nimettömänä puhuttu jo Naisten Klinikan ylilääkärinkin kanssa ystäväni äidin toimesta, joka siis työskentelee kyseisessä sairaalassa. On ollut mukava kuulla, että ihmiset välittävät. Adenovallakin lääkäri ihmetteli sitä, kuinka naama peruslukemilla pystyin asioista puhumaan, koettuani näinkin ikäviä asioita. Ehkä yksi syy piileekin siinä, että olen avoimesti keskustellut asioista ihmisten kanssa, enkä ole jäänyt murehtimaan niitä itsekseni tai mieheni kanssa. Olen halunnut tuoda tuttavapiirissä esille, että näinkin vaikeaa voi lapsien hankkiminen olla. Sitä kun itsekin joskus muutamia vuosia takaperin mietti vielä, että sitten kuin päätetään lapsia hankkia, niitä tulee. No siitä on kulunut nyt 3 vuotta ja 3 keskenmenoa.

Menipäs synkäksi, siis pääosin tällä hetkellä on hyvä fiilis. Raskaaksi tuleminen on kaiketi se vaikein vaihe, nyt vaan toivotaan, että loppukin sujuisi parhaalla mahdollisella tavalla ja syyskuussa mieheni syntymäpäiväkahveilla meillä olisi ihana pieni käärö hoidettavana. Laskettu aika sijoittuu siis 10.09. paikkeille. :)